Vilho vaihtaa tietä siihen malliin, kuin perässä olisi jäljittäjiä. Pikkutieltä toiselle ja ihmeellisten polkujen kautta seuraaville teille.
Loire on nyt ylitetty. Suuri joki on täällä leveä ja silta sen yli on kapea. Tässä kohtaa Loire on vain joki, se kaartaa nyt pohjoista kohden, sitten viimein pääsuuntaan länteen, suurta merta kohden. Täällä se on miltei viaton maalaisvirta, muutaman kymmenen kilometrin päässä alkaa linnahullutus ja kaikki se mitä Ranskan sydämestä voi kuvitella löytävänsä. Joki oli pitkään se navigoitu reitti sisään tähän maahan ja siksi täällä on niitä linnoja, rahaa ja hallitsijoiden rakentamaa hulluutta.
Nyt tuo kaikki on kaukana ja ollaan puolinuhjuisella takamaalla, maaseudulla. Vilho on ylikäyttänyt "lande"-sanan viime päivinä. Mutta juuri siellä ollaan, jossain takamailla.
Ajetaan talon pihaan. Seuraavaksi etsitään huushollia jossa avaimet ovat ovessa, sillä isäntäväki tulee vasta myöhemmin. Piha-alueella on muutama rakennus, Vilho huomaa pian, että tässä on vuokrasiipi ja se vastaakin nähtyjä kuvia. Avaimet eivät ole ovessa, tai ovat, sisäpuolella. Susivuoret asettuvat taloksi ja toivovat, että paikka on oikea...
Kylmää on. Nyt on sanottava, että viileys on tämän reissun teemana kovin korkealla ja siitä sen verran, että Vilhon tekemä säätiedustelu ennen matkaa kertoi kovista hellelukemista. Näin tosiaan olikin, mutta Susivuorten saapuessa säärintama muuttui kerrasta ja sateet toivat hyvin kylmän rintamana. Nyt ollaa aika lailla suomalaisissa lukemissa ja shortsit pysyvät matkalaukussa. Toisin sanoen ollaan hevonkuusessa landella, on kylmää ja majoitutaan jäätävään piharakennukseen.
Tuhannen majapaikan jälkeen majoittumiseen tottuu. Siis turtuu sillä tavalla, että rutiinit hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Ellun kanat menevät oitis kylmään iltapäivään juomiensa kanssa, ulos huushollin puutarhapenkeille. Asialliset hommat tarkoitttavat tavaran kantamista asuntoon, jääkaapin täyttämistä ja yleistä pällistelyä. Vilho juo kaljaa ja sivuliikkeellä halpaa rhonelaista punaviiniä.
Ollaan kivitalon siivessä, huoneisto on pitkä, kaksikerroksinen. Tämä on laitettu ja komea. Katseen vangitsee pellettikamiina, jota Vilho pitää aluksi koristeena, sillä reissuilla on paljon takkoja ja tulipesiä talvea varten.
Myöhemmin takka pistetään käyntiin ja juodaan aivan liian paljon viiniä. Yö on musta, siellä on tähtiä mutta samaa ei voi sanoa tästä sivurakennuksesta. Isäntäväen käyntiä ei tapahdu koskaan. Vilhokin kömpii ylös nukkumaan puukaton alle. Kamiina vielä puhisee automaatisesti ja mustassa yössä mikään ei estä tähtiä tuikkimasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti