Ollaan Ranskan katedraalialueella ja yksi merkittävä kirkko on Susivuorten edessä. Tänne on maalaisasunnolta kenties 46 kilometriä. Kirkko on muuten mäellä, mutta sitä ei oikein huomaa, koska muuta rakennusta on paljon.
Maanantaita mennään ja kirkko on kahteen asti kiinni. Hiljaista on täällä ja kirkolla pyörii tuskin kourallinen ihmisiä. Aika toisenlaista kuin italialaisilla piazzoilla Duomon kulmilla. Mutta täällä on myös siistiä ja paikat ovat ehjiä, roomalaista rapistumista ei ole nähtävissä.
Goottilaiset katedraalit ovat merkillisiä mökkejä, merkkejä kulttuurista josta emme enää tiedä mitään. Tietäen lauseen omituisuuden, Vilho on selityksen velkaa. Tunnemme keskiaikaa ja renessassia tietysti hyvin mielestämme, mutta noiden ihmisten ajattelua, mindsetiä emme saavuta lainkaan. Meille pitkä aika on sekunti, minuutti tai tunti. Nämä rakensivat satoja vuosia temppeleitään. Emme ymmärrä siitä mitään, emme sen enempää kuin kivipaasihautojen dolmen-porukoista hiidenkivineen.
Sää on pysynyt melko viileänä, mutta aurinkoisuus lämmittää. Itse Bourges jättää hieman erikoisen vaikutelman, eihän täällä tunnu olevan mitään keskustaa tai oikein kaupunkia, olkoonkin että Susivuorten visiitti on totisesti pinnallinen. Ajaminen on suurin piirtein helppoa täällä, nämä eivät ole kovin aggressiivisia, välillä töötätään jostain sekunnin viivestä tekemisessä. Muuten annetaan tilaa ja kaistaa kuin Saksassa konsanaan.
Goottilaiset katedraalit ovat valtavan suuria, mutta niissä on jokin mittakaavaan liittyvä onnistuminen, joka tekee niistä samaan aikaan vaikuttavia ja inhimillisiä. Kolossaalisuus kätkeytyy jonnekin tuohon harmaan kiven ja valon yhteisvaikutelmaan.
Näissä Ranskan paikoissa ei ole kerjäläisiä ovensuussa, eikä muita femman pummaajia. Ei myydä mitään, eikä olla koko ajan tekemässä ryöstöä tahi muuten vittuilemassa turisteille. Tämä on äärettömän hieno juttu ja kokenut kirkonkiertäjä osaa sitä arvostaa.
Kirkossa on lopulta sisällä enemmän kuin kourallinen ihmisiä, ehkä parikymmentä. Lasimaalaukset ovat täällä kenties kovin juttu. Aika vaikea tästä on sanoa mitään, samanlaista kuin vuoren kuvaileminen. Aikoinaan I. Kant kirjotti estetiikassaan tästä aihesta, mahtoiko se käsite olla "subliimi"? Mutta vuosista Helsingin yliopistossa on jo vuosikymmeniä. Minne se aika katosi, mistä kaikki tämä kokemus ja kilometrit tulivat? Missä on maali ja mihin ollaan menossa, kenen kanssa ja mitä reittiä?
Myöhemmin Susivuoret kulkevat eri puolella katedraalia. Viimeinen tuomio, Getsemane, pyhimysten edesottamuksia. Lasimaalaukset ovat runsaita ja loputtomia, tyylejä on monia ja taitoa on näihin totisesti tarvittu - sekä aikaa. Ulkona viettelee aurinko ja Burgesin kadut. Autolle palattuaan Susivuoret käyvät E Leclerc -kaupassa, jonka parkkitilaa he ovat hyödyntäneet ilmaiseksi kanavan ääressä. Muu väki kaupan kulmilla on maahanmuuttajaa tai ainakin iholtaan Vilhoa huomattavasti kauniimpaa porukkaa.
Paluu asunnolle on helppo, kaupungissa ja taajamissa on vaan nopeusrajoituksia 30 ja 50 aika paljon ja koko ajan saa olla kuski tarkkana. Tällainen rasittaa pidemmän päälle. Nytkin itse ajoreitit ovat pääasiassa lähes luotisuoria teitä peltoaukeilla, joskus pujahten sisälle upeaan, sankkaan metsään.
Tänään on samanlaista ohjelmaa kuin muina iltoina. Päiväunet, pesytyminen , sitten pakkaillaan ja juodaan viiniä. Juustoja Susivuoret ovat syöneet oikeastaan yhden kerrallaan pyrkineet siihen, ettei jääkapissa olisi mitään merkittäviä kerrostumia. Nyt menossa oli paikallinen tuorejuustotyyppinen vuohenjuusto, hyvin mieto ja miellyttävä "oravajuusto" on jo loppunut, se oli lähinnä brie-tyyppinen mutta kermaisempi. Aiemmin on jo syöty yksi Camembert. Juustot ovat täällä edullisia, niitä on paljon ja ne maistuvat yleensä tuoreilta, vaikka se onkin hassusti sanottu - mutta niistä huomaa sen, että niitä ei ole kuljeteltu Euroopan toiseen laitaan.
Illalla on todella lämmin, sillä isäntä on tuonut säkillisen pellettejä ja nyt lämmitetään ns. surutta. Asunnon mestari on pelletti/kamiina-ammattilainen, joten hänen kanssaan Vilholla on mukava keskustelu näistä lämmityslaitteista ja samalla sivutaan suomalaistakin puulämmityskulttuuria.
Yö on todella pimeä, nyt ei kuitenkaan kovin kylmä. Mutta huomenna ikuinen tie odottaa ja koko maallinen omaisuus on koottava ja autoon laitettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti