14.10.2026

8. Blois syrjemmältä

 Matkalaiset ovat illan ja aamun asettuneet Blois'n asuntoonsa ja paikka alkaa tuntua sekä hyvältä että omalta. Täällä on tilaa ja erityisesti oma piha on laaja, olkoonkin että sää ei salli ihan hirveästi pihaelämää. Pihaa rajaa mahtava pensasaita, joka on miltei läpinäkymätön ja kaksimetrinen. Pienkerrostalon kulmassa kun ollaan, piha on siten l-muotoinen ja tosiaan suuri. 

Susivuoret käyvät vain kaupassa ja toistavat homman. Jotain lomailua on varmaan mielessä, kun lähellä olevat maailmaperintökohteet pidetään etäällä ja viihdytään hypermarkettien hyllyjen välissä. 

Ulkopuoliselle on vaikeaa selittää Vilhon äärimmäistä rahvaanomaisuutta - ei muuten, mutta kun se yhdistyy rakkauteen historiaan, Botticelliin ja sivistykseen. Rahvaanomaista uteliaisuutta ruokitaan nytkin juuri Carrefour-hypermarketissa. Susivuorille kaupat ovat tie maan sydämeen, täällä näkee mitä kaikkea on tarjolla, mikä on tärkeää ja keskeistä. Suoraan sanoen ranskalaiset kaupat ovat melkoisia ruokakulttuurin majakoita. Vilho poimii nyt alkupaloiksi tarkoitettuja pieniä tuorejuustonappeja, näissä on ruohosipulia, pippuria, valkosipulia ja unikonsiemeniä. Myöhemmin kun näitä parvekkeella maistetaan, hämmästellään jälleen jatkuvaa herkkujen löytämistä. 

Tänään siis käydään hakemassa kahvikapsuuleita ja vettä ensin Lidlistä lähikulmilla ja sitten pienen seikkailun jälkeen sisääntuloväylällä massiivisessa Carrefourissa. 

***

Vilho käy päivällä kyllä Loiren jokivarressa. Täältä asuinalueelta menee tovi laskeutua leveän joen varteen. Matkalla on vihreää, vehreää ja paikka on pistetty ulkoilualueeksi asiaan kuuluvine picnic-alueineen. Jokivarressa Vilho kuvaa ja kiikaroi jalohaikaroita. Viileä sää on kääntynyt lämpimäksi ja nyt on miltei liian kirkasta valokuvaamiseen. Historiallinen keskusta näkyy komeana silhuettina etäällä, samoin sen kohdalla oleva kivisilta. 

Vilho palailee asunnolle ja noustessa tulee kuuma. Susivuoret ovat pihalla nyt illasta, sillä aurinko osuu sinne ja näin pystyy nauttimaan vielä katoavasta kesästä. Tuolia siirretään ja Vilho on aluksi palmun alla, sillä pihassa on sellainen koristekasvina. Syksyä mennään, aurinko tuntuu taas hyvältä, mutta suomalaiselta se katoaa pian pitkiksi ajoiksi. 

Kauppahullu Vilho käy illalla vielä paikkaamassa Lidlissä, varmaan haluna myös kävellä ja tehdä ylipäätään jotain. Paljon on ajatuksia Ranskasta ja tänään varsinkin maan ruokakulttuurista ja siitä, miten syvää ja merkittävää se on ja mistä moinen johtuu.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti