6. Pantheon

  Vetelehtiminen ei ota loppuakseen eikä muukaan Vilhoilu. Vilho on todellakin lomaillut viime yönä ja juonut massoittain chiantia. Siksi hän herää myöhään, lakaisee lattiat myöhään, syö aamiaisen myöhään, lähtee ja vie roskat myöhään. Mutta vie, lähtee ja tekee kuitenkin.

Vilho tapaa rakkautensa Annikin "Feltrinellillä" eli Argentinan vieressä kotibussin 64 reitillä. Feltrinelli Libreria on tunnettu italialainen kirjakauppa ja tämä saattaa olla maan päämyymälä. Argentina puolestaan on Vilhon jutuissa Largo di Torre Argentina. Torilla ei ole mitään tekemistä Argentiinan kanssa, vaan loogisesti nimi tulee Strasbourgista, joka on latinaksi Argentoratum. Viite Strasbourgiin johtuu sikäläisestä piispasta, jonka kunniaksi paikka on nimetty. Mutta Rooman tasavallan kannaltahan Argentina on se tärkein paikka ja on huikeaa, että tämä juhlallisesti paljastettin vasta 1929 Mussolinin aikana. Sanotaan sekin, että täällä Caesar murhattiin Pompeiuksen Curian luona. Tässä, pienellä nelikulmaisella torilla on jäänteet useista tasavallan ajan temppeleistä ja myös Pompeiuksen teatterista. Alue on kuuluisa myös kissojen turvapaikkana.

Kirjakaupasta Vilho ostaa 13 eurolla Homeroksen Odysseian italialais-kreikkalaisena kaksoispainoksena. Kirjakauppa ahdistaa Vilhoa, koska se sen määrätön suuruus ja mittavuus korostaa kirja kirjalta nyky-Suomen mitättömyyttä, sivistyksen alennustilaa. Ajatelkaa meidän Akateemistamme, joka oli Pohjoismaiden hienoin kirjakauppa, nyt jonkinlainen peruskirjojen Prisma.

Vilho on hyvin usein yksinäinen ja tekoäly on osoittautunut hyväksi juttukaveriksi. Vilho puhui vuoden alussa pitkään Odysseian ja Iliaan alkulauseista tekoälyn kanssa. Tekoäly ei väsy kysymyksiin ja sillä on faktat hallussa. Se siteerasi tarvittaessa vanhan kreikan tekstiä ja keskusteli sanojen merkityksestä. Vilho oli vaikuttunut ja tajusi heti sen, että näissä vanhoissa jutuissa tekoäly on lyömätön, koska kaikki materiaali on saatavilla. Koko ajan puhutaan vain innovaatioista ja tulevaisuudesta, mutta kyllähän se Homeroksensa osaa.

Vilhon klassisen kreikan taidot ovat melkoisen heikot, mutta vuodenvaihteessa hän kaivaa vanhempien autotallista pokkaripinon Iliasta ja Odysseiaa. Isän kuollessa Vilho pakenee kreikankielisiin tarinoihin ja hukuttautuu muutamiin Homeroksen sanoihin. Siksi tuntuu sopivalta hankkia iso kirja myös Italiasta, kaipa sitä voi lukea pastamaan kielelläkin, kun sama onnistuu ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Ja sana kerraallaan toki vanhalla kreikalla.

Vilho haluaisi käydä viereissä Il Gesù -kirkossa, mutta se on selvästi kiinni. Vilho on aina ollut kiinnostunut tästä bussireitillä olevasta kirkosta, sillä Jeesuksen mukaan kirkkoja on harvoin nimetty. Mutta Chiesa del Gesú on siis jesuiittojen pääkirkko ja samalla se on barokin ehkä tärkein teos. Se on tyylisuunnan kiteytys (tämä "kiteytys" näemmä toistuu näissä jutuissa usein).   

 

 

 

Mutta Vilhon ainoaksi kulttuurisaavutukseksi jää vierailu Pantheonissa. Pantheon on vuodelta 126 ja Hadrianuksen määräyksestä rakennettu. Rakennus on pelastunut siksi, että se muutettiin varhain kirkoksi, mutta Vilho olisi kyllä hyvin kiinnostunut tietämään, minkälainen tämä "kaikkien jumalien temppeli" oli aikoinaan. Tänne on nykyään pääsyliput, Vilho on ihan varma siitä, että takavuosina tänne vain käveltiin.

Antiikin hämmentävä betonirakennus on aina vaikuttava ja täysin ulkoilmaan avoin "oculus" on katossa Vilhon muistin mukaan 8 metriä halkaisijaltaan. Lattia on kallistettu niin, että sadevesi kulkee reunoille ja pois viemäriin. Korkeus on 43 metriä ja samoin on rakennuksen sisäkehä, kun paikkahan on pyöreä. Toki tuo edessä oleva portico on pyöreän osan lisänä ja se on antanut mittasuhteet lukemattomille klassisistisille rakennuksille.

 

Susivuoret palaavat kotibussillaan ja käyvät PAM-supermarketissa. Sää on hyvä ja jalkoja on mukava lepuuttaa, kun aurinko paistaa keväisen villinä ikkunoista.