Plateau de Cauria on nimensä mukaisesti melko mukava tasanko, mutta sinne johtava tie on pelkkää kiemuraa ja vemputusta. Liikennettäkin on jonkin verran, joten Vilho saa olla kaikkien kaartuvien mutkien, tien ylle kaartuvien puiden ja korkeuserojen kanssa tarkkana. Onneksi saa ajaa hitaasti.
Perillä on autoja eri tavoin tienposkessa. Täälläkään ei ole mitään sen kummempaa parkkikenttää, muutama leveämpi kohta ja jokin kyltti. Susivuoret vievät auton pusikon puolen parkkiin, muutaman puun ja pensaan väliin. Tässä kulmassa on kolme muuta autoa.
Caurian esihistorialliselle alueelle vie rengasreitti ja nyt kuljetaan tosiaan tasaisella. Täällä on laidunmaata, mutta etupäässä alue on hiekkapohjaista puskavyöhykettä, puiden ja pensaiden villin läsnäolon kenttää. Lätäköitä on siellä täällä ja mutaista pohjaa, sillä sateita on ollut tänäänkin.
Täällä on kolme nähtävyyttä: kaksi hiidenkivirivistöä ja dolmen-paasihauta. Paikkojen ajoittaminen on hankalaa ja ehkä tässä yhteydessä turhaakin. Paasihauta on ainakin 1000 eKr ja kivirivit voivat olla ties miltä ajalta. Neoliittista asutusta täällä on ollut 5700 eKr. Esitteen mukaan vuoden 4500 eKr. aikaan kiviä on ollut täällä 60 kpl ja tuhansia vuosia myöhemmin jopa 180. Ajallinen mittakaava on niin huikea, että Vilho ei pysy oikein perässä. Esihistoriassa tuhat vuotta tuntuu olevan aika pikkujuttu sivilisaatiolle, meidän ajassamme 20 vuotta muuttaa mielestämme aivan kaiken. Mutta mehän olemmekin niin ylittämättömän fiksuja suhteessa koko planeetan menneisyyteen...
Dolmenhan on siis massiivista kivilevyistä tehty hautamonumentti, joka muistuttaa jonkinlaista kivistä korttitaloa. Nämä ovat vaikuttavia, monen tonnin painoisine kivineen. Annikki on sitä mieltä, että 14 vuotta sitten haudalle päästiin näppituntumaan ja samaa tuumailee Vilhokin, taitaa vanhoissa valokuvissa olla ryhmäkuva ihan kiviltä. Nyt kivihautaa kiertää puuaita, eikä se ole auki. Tällä kertaa täällä liikkuu ihmisiä, mutta eipä tainnut edellisellä kertaa olla ristin sielua koko alueella. Etupäässä kävijät ovat keski-ikäisiä, muutama perhe on ja alkumetreillä vastaan tulee isompi porukka, ovatkohan joku retkikunta vai sattumalta reilun tusinan ryhmänä? Sade alkaa vähitellen ja hetkellisesti vettä tulee ihan oikeasti. Vilhokin antaa sateenvarjonsa Annikille ja hengailee välillä oliivipuiden tai rautatammien alla.
Paikan kaksi kivitarhaa ovat kiinnostavia kivirivistöjä, muutamassa tolpassa on naamanpiirteetkin jäljellä. Vilho kun ei pidä ensyklopediaa, niin tässä ei kerrota sen enempää näistä hiidenkivistä yksityiskohtien tasolla.
Villisiat ne täälläkin ovat kaikkea tonkineet ja tutkineet. Sivummalla on viinitarhakin. Vilho tutkailee koko ajan yrttejä kävellessään, mutta täällä ei niitä ole niin helppoa löytää. Paikoin on ehkä liiankin vehreää yrttikasveille ja miltei joka pensaan takana on joku possu odottamassa vuoroaan pistää mausteyrtit poskeensa.
Susivuoret ovat hyvin tyytyväisiä reissuunsa sekä kiviriveillä, että paasihaudalla. Nyt satelee ja on hemmetin kosteaa, siksi Vilho lähtee ajamaan, vaikka eväsleipien syönti on vielä autolla kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti