Lentoasemalle lähdetään vasta kymmenen jälkeen aamulla, ei siis mikään kiireinen aamustartti kyseessä.
Vilho menee itse asiassa edellisellä junalla, sillä hän kävelee asemalle, Annikki tulee saman matkan bussilla omia aikojaan.
Vilho ehtiikin päästä lentoasemalle, pistää matkalaukkunsa jo baggage drop -hihnalle ja odottelee sitten Annikkia. Molemmat selviävät pian laukkuhommasta. Nyt ollaan Helsinki-Vantaan suuren salin vasemmalla reunalla, sillä täällä on Luftwaffen ja SAS:in hihna, samoin heidän pienet automaattinsa, joista puskee vain pelkkä matkalaukkulappu ja sekin tuotos tulee suurempia juttelematta. Kone ei edes tarjoa paperista matkalippua. (Eikä siis kysele pommeista tai kielletyistä aineista tai muutakaan kaikenlaista kuitattavaa, mitä Finnairin sinivalkoinen tolppa vaatii).
Turvatarkastus hoituu muutamassa hassussa minuutissa. Se on pikkuinen yllätys, sillä nyt on toinen syyslomaviikko. Perheitä ja muita amatöörejä onkin kentällä, mutta mistään ruuhkasta ei ole puhettakaan sillä turvaankin pääsee sen kun kävelee. Homma käy muutenkin hyvin helposti ja nopsasti. Vilho katselee muualle kun reppu odottelee hyväksyttyjen ja hylättyjen laatikoiden risteyksessä, mutta sieltähän se paketti tulee pikaisesti kuitattuna.
Leiriytyminen tapahtuu lähelle turvatarkastusta, sillä portti 28 on hollilla ja tässä on WC, vedenottopiste ja WHSmithin kahvilakioskikin.
Susivuoret syövät sitten eväitä ja vesipulloja täytetään. Kiirettä ei ole. Annikki hakee leivonnaisen ja kahvin kioskista ja saa hyvää palvelua. Paikassa on hyvä tarjous.
Lopulta lähtö on portilta 28 ja tämäkin sujuu hyvin.
Lufthansakaan ei tarjoa enää ruokaa näillä lennoilla, mutta 0,33-vesipullot saadaan ystävällisesti. Lento on Frankfurtiin ja kyydissä on monia, jotka ovat jatkamassa eteenpäin Hessenistä. Syyslomaperheitäkin on teineineen, mutta meno on melko rauhallista. Nuorison on toki pakko räplätä kaikkea, mm. penkkejään ja niiden pöytiä jatkuvasti, joten Vilhonkin takana on ns. koko ajan toimintaa. Tosin laskeutumisen aikana takana oleva teinityttö ja Vilho ovat yhtä innoissaan näkymistä, kun taas muuta konetta eivät pellot ja pallokentät samalla tavalla hetkauta.
Hessenin yllä on isoja pumpulipilviä, mutta tummempaakin taivasta on alempana. Pellot ovat vielä vihreitä, mutta keltainen se täälläkin tulee puihin. Lento on helppo ja suhteellisen nopea. Vilho syö kaikki eväsleipänsä matkalla, koska maittaa. On sen verran opittu, ettei eväitä kannata säästää ja vettäkin on nyt riittävästi.
***
Frankfurtissa on vipinää ja A-siivessä on jatkuvasti oikeastaan ruuhkaista. Kapea, putkimainen siipi kätkee sisäänsä pieniä kauppoja, mutta myös useita leipää myyviä kahviloita - täällä sämpylät ovat vaan aika arvokkaita, helposti 7-9 euroa. Täällä on tuttuja "makkaravaunuja" eli pieniä käytävän keskellä olevia kojuja, jotka ovat kärrymäisiä. Näistä yhdestä saa prezeleitä, toisesta Frankfurter-makkaraa ja jostain kolmannesta vielä pizzapalan oloisia paistoksia tai piirakoita. Susivuorten siirtymä portille A14 on helppo, sillä saapuminen tapahtui kohdalle A23.
Lopulta Vilho juo Dallmayr-automaatista cappuccinon hintaan 2,95 €. On myöhäistä capparille, mutta tämä onkin ainoa lounas tänään ja maitoa saa olla mukana, jos Annikkikin haluaa maistaa. Juoma on käsittämättömän hyvä, niin itse kahvi kuin maitokin ja onhan tuossa näköjään oikeita papujakin. Tämä pitääkin pistää muistiin, tuumaa Vilho. Onhan se kai jonkinlainen takuu sekin, että kenttähenkilökunta itsekin ottaa samasta koneesta sumppia. Kentällä jaetaan muuten vielä paperilehtiä ilmaiseksi, joten Annikki ottaa Das Bildtin ja Vilho FT:n viikonloppunumeron.
Kone on tullut Oslosta ja rengas pitää vaihtaa, tästä ei kuitenkaan tule kummoista katkoa. Neljän jälkeen ollaan uudessa koneessa, molemmat päivän kyydit lienevät ihan samanlaisia perusmalleja koneesta A320.
Taas päästään ilmaan. Reitti on hienosti Alppien yli ja suurille Italian järville, mutta kaikki on pilvessä! Sää on ollut Etelä-Euroopassa rankkasateista ja tuon huonon kelin hännät ovat vielä päällä. Vilholta jää mestarivalokuvat ja -videot ottamatta, sellainen hernerokkasumu on korkeudessa.
Koneessa Vilho tajuaa sen, että kotimaiset syyslomalaiset ovat nyt jääneet taakse ja seurakunta lienee etupäässä saksalaista ja vähän sitten sieltä ja täältä. Näin muuten kiinnostavasti matkalla usein käy: Ensin suomalaista, sitten välietapin kulttuuria ja vielä lentoyhtiön tuomat piirteet ja sitten liukuminen uuteen eli paikalliskulttuuriin. Vastassa on saksalaisvuokraamo, joten nähtäväjäksi jää, miten germaaninen kokemus se on. Vuokraaminen onkin ainoa asia joka Vilhoa enemmän jännittää, sillä välillä nämä ovat kiusallisia tilanteita, kun jotain yritetään myydä, kun kaikki haluttu on jo oikeasti ostettu. Mutta katsotaan nyt. Ehkä Susivuoret saavat auton ja ehtivät kauppaankin vielä. Pieni iltapala juomineen olisi oikein mukava juttu, puhumattakaan asunnolle pääsemisestä, mutta tuon viimeisen Vilho uskoo onnistuvan, jos kaksi edeltävää rastia menee hyvin. Kunhan salkutkin saapuvat tänne kaukaiseen Ranskaan. Nyt laskeudutaan, ulkona on melkein jo pimeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti