Jotain kovin tuttua on Vilhon askelissa tasaisesti nousevalla, savisella ja kostealla metsäpolulla. Metsä on sateen jälkeen vehreää, melkein trooppista mutta outojen puiden täyttämää. Osa rungoista on yli satavuotiaita. Maassa on lampaanpaskaa ja eilisen sateen jälkiä. Täällä luonto on hämmentävän vihreää ja elinvoimaista, läpipääsemätöntä. Ollaan syvällä Korsikan sisämaassa, etsimässä kadonneita menhir-kiviä. Susivuoret ovat seikkaileet kiemurtelevia, pieniä teitä muutaman hajanaisen Site Archéologique -kyltin perässä. Auto on kolmen auton levyisellä levikkeellä, soralla sateisen asvaltin vieressä tien mutkassa. Myöhemminkin on kylttejä mutta eksyminen ja päämäärättömyys tulee tällä maajussin metsäpolulla mieleen.
Paikka on Corsolissa. Täällä on Santa Marian mukaan nimetty kappeli ja hiidenkivi eli menhir. Ollaan aika lailla korvessa ja vähän myös profiilissa.
Tien takana on kuitenkin kappelin raunio ja yksi ns. hiidenkivi. Näitä on etenkin saaren eteläosissa runsaasti. Täällä on luostarimaisia raunioita, jotka luonto on ottanut haltuunsa ja sitten hiidenkivi niiden edessä kasvopiirteineen. Tuollainen hiidenkivi on kuin kivestä tehty jäätelöpuikko. Emme tiedä oikein mitään näistä esihistoriallista monumenteistä, joita on täällä varmaan saari täynnä; siitä Susivuoret muuten puhuvatkin kävellessään hiljaisessa korvessa. Täällä on koko ajan korkeuseroja, maasto on ihmiselle kulkematonta. Annikki ja Vilho käyvät vielä yhdellä "siirtolohkareella" jonka merkitystä he eivät tunne. Eestissä nämä ovat merkittäviä uhrikiviä. Mutta kuten aloitettiin: Jotain tuttua on tässä koko korpivaelluksessa.
Myöhemmin sataa ja Susivuoret syövät eväitä autossa. Hetkeä aiemmin paikan ohi on mennyt 67 lampaan lauma yhden maajussin ja kahden lammaskoiran ajamana. Paimen tulee maastoautolla ja puree savuketta. Vilho tervehtii italiaksi, mutta vaikka kohdataan, ei jutella. Sanotaan vielä sekin, että Korsikan kieli on italiaa, mutta yleensä sanat päättyvät u-kirjaimeen. Kaiken korsikan Vilho pystyy lukemaan ja ymmärtämään.
Salaatit ja energiajuoma ovat peräisin kaupasta jostain kiertomatkan varrelta. Vilhoa väsyttää, mutta näillä teillä ei ole mitään varaa olla tarkkaamaton.
Seikkailulta palataan päätielle ja kohti Cortea. Sisämaan yliopistokaupunki on vain etappi tällä matkalla, mutta Susivuoret kuitenkin pyörähtävät kaupungin kapeilla kaduilla autollaan.
Rengasmatka lähestyy Alériaa ja nyt alkaa olla hedelmä-, vihannes- ja viiniviljelyksiä. Toki Vilho miettii ääneen sitä, että eihän se yllätä, että monet viinitarhat ovat juuri täällä, antiikin asutuksen tuntumassa. Aléria on siis roomalaisen asutuksen pääpaikka.
Ajomatka kaartaa Alériasta takaisin kohti pohjoista ja kotia. Tässä on kuitenkin nähty kaikenlaista ja saatu sitä kuuluisaa kokonaiskuvaa saaresta, vaikka Vilholta auto vie paljon huomiota.
Illalla pakataan, sillä nyt on maanantai ja pian kolmas yö tässä paikassa on alkamassa ja taas mennään eteenpäin. Susivuoret syövät (ja juovat) varastojaan tyhjiksi ja pistävät kuuluisia pillejä vähitellen pussiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti