Matkapäivän jälkeen kaksikkomme on nukkunut pitkän yön ja ylös noustaan jo 0830. Nyt vuorossa on Annikin keksimä helppo käynti vaatimattomalla arkeologisella alueella.
Sanotaan heti, että tämän epäonnistuneen retken kohteena oli Araquina-Sennola -merkkinen paikka, jossa piti olla esihistoriallisia juttuja.
Ajetaan lähelle Bonifaciota, itse asiassa sinne ja siitä ohi. Bonifacio on paikallinen idyllinen turistikohde: on vanhaa kaupunkia, merta ja kapealla kallioseinällä oleva kaupunkirakenne. Vilholle tuollaiset paikat ovat ennen kaikkea sumppuja.
Kaupungin sivuamisen jälkeen ollaan pian lähempänä kohdetta. Huonolla tiellä sivummalla on asutusta, rojuja ja jättömaata. Täällä on aitoja jalasmökkihuviloita eli kevytrakenteisia vuokramökkejä korvessa, ranskalaisia kesämökkejä. Mutta koko pikkutien pätkällä tunnelma on se, että ollaan toisten pihassa. Susivuoret eivät näe yhtään kylttiä tai muuta opastusta, ja vaikka yritys on sinnikästä, ei alueella kehtaa tungeksia pidempään. Täältä poistutaan ilman esihistoriallista kokemusta, mutta kuitenkin hengissä. Pienenä lohdutuksena on se, että tuossa muinaisessa asuinpaikassa ei juuri mitään nähtävää ole.
Suoraan sanoen paikan alue on aika masentava. On roskaa ja epämääräisyyttä, kana-aitaus on ihan mukava, mutta jalasmökkien läsnäolo kertoo ehkä lähinnä siitä, että majoitukselle on kovasti kysyntää, kun tuollaisella perämaan jättöalueella on lomamökkejä.
Päivään jää vielä käynti kotimatkalla oman Figari-kylän vaatimattomassa SPAR-kaupassa ja sitten huoltopuuhia.
Iltapäivällä Vilho lähtee kuitenkin kävelemään Figarin omalle järvelle. Sinne on matkaa 4-5 kilometriä sivu ja osa selvää nousua. Järvi on hiekkaisen rannan ympäröimä pitkulainen vesistö, joka kieltämättä on erikoinen ja hyvin hiljainen paikka. Rannassa on yksi kuollut suurempi lohikala ja kauempana on merimetso kalastamassa. Muuten paikka on hyvin vaimea ja melkoisen eloton. Seutu on korpea, täällä on muutama talo siellä täällä, mutta muuten sangen vaimeaa. Jossain vähän rakennetaan jotain, muuten pääasiassa mekkalaa pitävät täällä hyvin yleiset närhet. Sisiliskoja on tienpenkka täynnä, samoin kaiken ovat villisiat käyneet tonkimassa eli sivustat ovat hyvin tarkkaan sorkittuja.
Nyt on itse asiassa lämmin, kun tekee reilun kävelylenkin. Matkaa tulee kaikkiaan kymppi ja nousuakin sitten pari sataa metriä.
Vilho nukkuu jälleen päiväunet, vaikka sitä ennen nautitaan pihalla olutta ja tutustuaan alueen yhteen kissaan, joka on pihamaalla kuin kotonaan.
Illalla piirrellään ja kirjoitellaan. Valmistautumista seuraavaan päivään tehdään toki myös, sillä tämän päivän saalis jäi verrattain vähäiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti