Syksyn pimeys alkaa olla iltaisin sekä tuttua että hallitsevaa. Vilholla kuitenkin riittää puuhaa, sillä lomamatka alkaa lauantaina ja se tarkoittaa sitten sitä, että arkipäivät Susivuori viettää valmisteluiden parissa.
Marathonista pitäisi palautua ja pakata, sitten on tuttu siivousurakka ennen reissua. Suomessa eletään syyslomaviikkoa etelässä, mutta silti töissä tapahtuu tasaisesti kaikenlaista.
Loman alkaessa Vilho on ihan puhki puuhastelusta ja kaikesta jatkuvasta askartelusta. Mutta valmista syntyy joka rintamalla, mikään ei vaan tunnu riittävän. Mutta minkäs sille mahtaa, kun on tottunut saamaan asiat reilaan ennen lähtöä, niin reilaanhan ne pitää saada. Vanheneminen on tottumista tuollaisiin omiin piirteisiin ja sitten sitä, että sekaan sirotellaan edes pikkuisen kohtuullisuutta.
Parin päivän siivousurakoinnin jälkeen Vilhon kädet ovat kuivat – ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Loman odottelussa on toki muutakin kuin käsien kuivumista. Merkillisesti kotimaan kuviot voivat nekin kyllästyttää ja nykyään kasvavassa määrin lehtien kirjoittelu, typerä otsikointi ja toistuvat, joutavat uutisaiheet. Reissaaminenhan on irtiottoa ja sitä todella tarvitaan.
Vilhoa kismittää nyt myös vanha kuoma, matkalaukku. Eihän kassissa mitään vikaa ole, mutta aina sinne kertyy kilokaupalla tavaraa. Maallinen omaisuus muistuttaa aina paradoksaalisesti vapauden rajoista, sillä mitä kevyempi kalusto, sitä kulkevampi mieli. Hulluahan tässä kaikessa on se, että perinteisesti omaisuudella on ajateltu olevan se maaginen kyky, mikä on tarjonnut ihmiselle taloudellisesti "vapauden". Mutta ainakaan lähtökohtaisesti tavara ei tunnu olevan mikään vapauden takuutuote, päinvastoin. Mutta kyllähän kalustoa aina tarvitaan, se lienee selvä.
Perjantaiyönä Vilho juo ykkösoluensa loppuun ja pistää niitä kuuluisia pillejä pussiin. Sellaiset 26 päivää muun puuhan ohessa ovat Susivuoret pysyneet poissa viinihyllystä ja Vilhokin vain tyytynyt toisinaan mainittuun I-oluseen. Sekin on ollut sopivaa irtiottoa ja etäisyyttä, vaikkakin punaviinin kanssa Vilholla onkin jo odotusta jälleennäkemiseen.
Mutta kaikesta huolimatta tai mahdollisesti juuri siitä johtuen Susivuoret lähtevät kesälomalle. Pimeää ja tuulista Suomea katsoessaan Vilho toivoo samalla, että loma iskisi pitkään talvikauteen kiilaa – kauteen, joka kysyy kyllä kestämistä pohjoisen asukkailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti