Blaufränkisch ja Blauer Zweigelt ovat varmasti osasyyllisiä Vilhon myöhäiseen lähtöön. Kukaan itseään kunnioittava vuorikävelijä ei lähde kello 1307 kapuamaan kaksitonniselle mutta Vilhohan sen tekee. Blaufränkisch ja Blauer Zweigelt eivät ole mitään tyylikkäitä alppivarustemerkkejä, vaan yleisiä punaviinirypäleitä Itävallassa. Vilho on sitä mieltä, että fränkisch on liikaa Pinot noir -mainen ja jotenkin laiha maultaan, Zweigelt sen sijaan on mukavan mausteinen ja miellyttävä. Ainakin eilen tuntui siltä.
Nyt hiki virtaa ja alla on alppien valkoista sepeliä. Kuusia ja mäntyjä, pyökkejä riittää, eikä aurinko anna juuri armoa. Vilho kulkee eteenpäin niin kuin vain väsymätön Vilho voi. Loma alkoi, sanoivat...
Seefelder Joch on kansoitetun vuoren rinne ja huippu. Rosshütte-nimi on enigmaattinen siksi, että samaa nimeä käytetään köysiradan eri vaiheista jo korkeuksista. Siten Flixbus pysähtyy Rosshüttellä ja sinne myös tuosta paikasta lähtevä köysiratakin menee.
Vilhon taival alkaa 1200 metrin Rosshütteltä ja edessä on muutamakin ravintola ja tasangolla oleva toimintapiste. Sanomattakin on selvää, että näissä paikoissa köysirata tulee maaliinsa ja seuraava mahdollinen pätkä jatkuu. Itse huipuilla ei ole mitään palveluita, kahdelle sellaiselle tästä linjastosta pääsee, toinen on sivulinja eli poikittainen itse rinteelle.
Jokainen ymmärtää sen, että metsän reunassa kulkevalla sorapolulla ei ole ketään. Ihmiset tulevat autoilla Rosshütten suurelle parkkipaikalle ja siitä ylös kalliilla köysiradalla. Polulla saa olla rauhassa. Mutta 1500 metrissä on kova riehunta ja leikkipaikat rajussa käytössä. Ravintolassa on kymmeninen ja kymmenien paikkojen terassi. Sorapolulta tulee puoliksi märkä Susivuori ison reppunsa kanssa ja merkillisesti moni katsoo suomalaista karjua jopa arvostaen. Kilometrit näkyvät, miettii Vilho, tuo havumetsien harmaa viikinki.
1496 metrissä on Kaltwassersee-tekojärvi. Italialais-saksalainen perhe tulee veden ääreen sama aikaan Vilhon kanssa. Kaikki polskiminen on jyrkästi kiellyttyä, joten italialaiset menevät välittömästi lutraamaan veteen, Vilho tietysti perässä. Iskä löytää jonkun kamalan hyönteisen ja sanoo lapselle: "Minulla on sinulle lahja, käsi auki ja silmät kiinni." Tyttö epäröi, mutta tottelee. Edessä on tietysti järkytys ja "Iskä sä oot kauhee" -kommentteja. Vilho ymmärtää, koska italiaa puhuvat he.
Vilho pesee hartaasti naamaansa, vesi on haaleaa tässä auringossa. Ja aina se on kalkkisen pehmeää, virkistävää kuitenkin. Lippalakki ja repun selkä on märkä, mutta matka on vasta alussa. Tasangolta tie nousee hitaasti, mutta vääjäämättämästi. Edessä on vielä 500 metriä nousua, joten työhön vaan.
Nousevassa polussa ei ole paljon kerrottavaa, täällähän mennään siinä isossa kuvassa laskettelurinteessä, metsiköitä on sivuilla pari ja polku kiertää laajoja kierroksia aina. Köysirata päättyy pariin tonniin, samoin Vilhon polku ja silloin ollaan Seefelder Joch -huipulla, joka toki on tämä vuorimassiivin pienin kärki. Vilho ei ole edes aikonut jatkaa pidemmälle, mutta turvamiehet ovat täällä vastassa. Saksaksi selviää, että seuraavalla huipulla on filmiryhmä kuvaamassa jotain draamaa ja pitää olla hiljaa - sehän sopii Vilholle.
Filmiryhmä saa olla rauhassa, Vilho jää (hiljaa) 2070 metriin ja pitää päivän toisen tauon. On mennyt kai kolme tuntia hellekävelyä. Tauko kestää, paljon valokuvia ja videoita. Sitten alkaa aika puuduttava marssi alas, sen Vilho hoitaa parissa tunnissa. Retkeen kuuluu kuitenkin sivupolku idässä, puron varressa eräpolulla. Nimittäin laskettelurinnealueen sivussa on eräisempi reittivaihtoehto, täysin ilman kulkijaa.
Vuorella ei ole enää yhtään ketään lähempänä kuutta. Myös matkan varrella olevat rata-asemat ja ravintolat ovat sulkeneet, superterassi on tyhjä. Kontrasti aiempaan kansanjuhlaan on suuri.
1200 metrissä Rosshüttella on filmiryhmän autojoukkio ja muuten hiljaista. Vilho kävelee voittajan elkein kotiin ja voitteko uskoa, hän jopa pari kertaa tuulettaa j suoristustaan kädet nyrkissä vyön korkeudella ravistaen kuin Calo Ancelotti vuonna 2003, kun joukkueellamme meni vielä todella kovaa.
Vilho saa kotona riisua läpimärät vaatteensa, käydä suihkussa ja juoda radlerin, oluen:Ja pian Annikki laittaa kalkkunawokkia. Elämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti