On kolmas matkapäivä ja toinen kerta kun herätään Seefeldissä. Susivuoret ovat juoneet viiniä pitkään illalla ja puhuneet valtavasti. Omituinen tapa hoitaa parisuhdetta, mutta valitettavasti se myös syventää yhdessäoloa ja samalla halua juoda lisää viiniä yhdessä. Merkillistä sekin, miettii Vilho.
Tänään Vilho kävelee Seefeldiä dominoivalle vuorelle ihan vaan karusti sorapolkuja pitkin - pääasiassa.
Seefeldiä hallitsee Reither Spitze eli se on korkein huippu kylän kupeessa. Vilho ei osaa oikein vuorten kielioppia, sillä tälläkin vuorella on varmaan viisi huippua, eikä kokonaisuudella välttämättä ole edes nimeä. Mutta Vilho on aina puhunut tästä vuoresta Reitherina, joten olkoon se Reither.
Wikipedia osaa kertoa saksaksi asian siististi: Reither Spitze kuuluu Erlspitzgruppeen, joka tunnetaan myös nimellä Seefelder Gruppe. Tämä ryhmä puolestaa kuuluu lounaiseen, itävaltalaiseen osaan Karwendel-vuoristosta, joka on Susivuorille hyvin tuttu tuosta Saksan puolesta.
Vähitellen ja hitaasti Vilhon päähän taipuvat vuoriryhmät ja nythän on myös niin, että viime vuosien tuttu kotivuori Gehrenspitze, joka täältä näkyy, on Talheimin solan omaa vuoriryhmää. Mutta sen takana näkyvät puoliksi saksalaiset Wetterstein-vuoret. Vilhon kovasti pitämä heppalaakso on juuri Gehrenspitzen ja Wettersteinin välissä ja tuo vuorijono päättyy Zugspitzeen. Saksan korkein vuori näkyy täältäkin, samoin hyvin viereiseltä Hohe Mundelta, ja on hyvin tuttu vuosista Ehrwaldin kylästä, Susivuorten parin vuoden majapaikkakylästä tuon suuren vuoren kupeesta.
Mutta iltapäiväksi kääntyneen päivän kuumudessa Vilho tallustaa yhä ylemmäksi korkeudesta 1200 metriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti