Jokaisena kevättalvena jalkakäytävät täyttyvät hiekotussorasta ja joka kerta soraa on täsmälleen sama määrä, hiekanjyvän tarkkuudella. Sulava lumi luo kulkuväylillä tummia tahroja aina samoihin paikkoihin ja lumikasat hupenevat joka kevät samaa tahtia. Taivas on päivisin määrittelemättömän vaaleanharmaa, mutta Pohjolassa jokainen tunnistaa tuon värin. Tuon taivaan nähtyään jokainen Pohjolassa kevättalven alkaneen, ajanjakson, joka kertoo pohjoisen ihmisille aukottomasti sen, että talvi tullaan lopulta voittamaan, vaikka siihen meneekin vielä kauan. Joka vuosi kevättalven alkamisesta menee täsmälleen 75 päivää siihen hetkeen, kun kevät lopulta saapuu. Sen päivän koittaessa jokainen tietää, että kesä tulee, sen voi tuntea kaikilla aisteillaan.
Myöhemmin kesäkuussa, suvi saapuu yhtä kaikkivoipana kuin aina. Kesä saapuu vihreänä ja valoisana, lämmön ja kasvun voittokautena. Alkukesällä pohjoisen kevään hullu riehakkuus muuttuu asteittain kesän huumaksi. Ja silloin ihmiset Pohjolassa tietävät: Kesä ei pääty koskaan eikä talvea tule enää ikinä.
***
Vilhon talvi ja kevättalvi menee töissä, treenatessa ja jonkinlaisessa kurinalaisessa perusleirissä. Talvi on Vilholle duuni, joka pitää hoitaa. Parhaiten se menee pysymällä liikkeessä, väsymällä, treenaamalla, syömällä ja nukkumalla. Mutta on pakko olla jotain tavoitteita ja pelisääntöjä. Vilholla pitää olla harjoituskuri, joka vie miltei joka päivä kuntosalille edes tuokioksi.
Elämäntapaopit korostavat sitä, miten pitää elää joka päivä, eikä vain odottaa aina jotain. Vilho odottaa aina matkoja ja muita erilaisia päivämääriä ja virstanpylväitä. Silti arkikin on oikein siedettävää, mutta arki on arkea ja tavalliset viikonloput vain viikonloppuja. Valitettavasti erilaiset opit eivät ole Vilhoamme muuttaneet, hän laskee päiviä seuraavaan reissuunsa ja valmistautuu siihen antaumuksella.
Nyt matka on taas käsillä, samoin käsillä on kevättalvi täysimääräisenä. Talvi on ollut kunnollinen, kerran tullut lumi on pysynyt ja nyt se lähtee kerralla, pelloilta se on jo poissa ja miltei täysin muualtakin. Eletään maaliskuun viimeistä kolmannesta. Taivaat pitää harmaina nollakeli, joka kuitenkin hitaasti syö loppuja lumia ja puskee toisinaan kaupungin ilmaan vaikuttavan sumun. Päivät ovat jo kuitenkin huomattavan pitkiä ja valoisia. Mutta kevääseen menee aikaa, siksi jälleen kerran Susivuoret lähtevät sitä vastaan etelään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti