Italiassa on huonompaa säätä. Sateella ei ole kuitenkaan pahemmin mitään merkitystä, sillä se on lyhytaikaista ja aurinko kuivaa pian kaiken. Tämä toistuu näissä tarinoissa, mutta Roomassa on keväällä ideaali säätilanne.
Susivuorten asuntoon asennetaan uusi astianpesukone. Kolmen asentajan tiimi hoitaa homman todella nopeasti. Peri-italialainen herra asentaja käyttelee ruuviväännintä ja apuna on kaksi mustaa kaveria, jotka tuovat uuden myllyn ja vievät vanhan pois, osaavat aiheesta muutakin, sen näkee kaikesta. Hommaan menee vartti. Vilho ei pyöri tiellä, mutta nostelee jotain pois tieltä ja puhuu emännöitsijän kanssa. Jalkalistan palauttaminen jää emännälle ja Vilholle, tiimi on jo mennyt ja lyönyt dokumentit kouraan.
Tänä vuonna italian puhuminen on helppoa, eikä sanoja tarvitse hakea. Pari kertaa Viltsua haittaa, kun hänelle selitetään jotain englanniksi näinä päivinä. Emännöitsijä yrittää välillä englantia, mutta koko ajan sen puhuminen vähenee, kun molemmat asukkaat ymmärtävät muutenkin.
Susivuoret muuten myös pyytävät lisää lamppuja huusholliin, valoa ei ole liikaa ja jääkaapissa ei ole lyhtyä (mutta muuten se on täynnä).
***
Aamulla on ukkosta. Nyt sekin on koettu.
***
Sitten lähdetään metrolla turistihommiin kauas Lateranoon. Metro on sentään parempi kuin bussit. Täällä voi siis maksaa maksukorttinsa lähimaksulla, reissu on 1,50 €.
Lateranon alueella Vilho passittaa Annikin suuren San Giovanni -kirkkoon ja jatkaa itse vähän terveimmillä jaloillaan Rotondoon. Tämä antiikkinen kirkko on Vilholle yksi matkan tärkeimmistä kohteista. Vilhon marssiessa kirkolle kadulla kukkivat puut, valkoista kukkaa on kaikkialla.
Santo Stefano Rotondo al Celio on nimensä mukaan pyöreä romaaninen kirkko, historiakirjojen mukaan Pyhän Haudan kirkon mukaan rakennettu. Paikka on vaikuttava, ehkä siksi että se on täysin erilainen kuin muut hämärän ja kappelien täyttämät kirkot. Kirkko on pyhitetty joskus vuonna 460 ja rakennettu mahdollisesti 440-50-luvuilla. Nämä vuosiluvut ovat kovia Vilholle. Roomassa moni 1600-luvun juttu on täysin epäkiinnostava, sillä se on yhtä vanhaa kuin kasarin popmusiikki. Tämä ei tosin koske Caravaggioa tai monia maalareita, mutta mikään alle 500-vuotias ei ole täällä mitenkään vanhaa eikä usein edes kiinnostavaa.
Romaanisen tyylin punatiilisyys, pelkistetty perusrakenne ja jonkinlainen karu ylväys vetoaa Vilhoon. Näissä paikoissa on samaa kuin riittävän vanhassa musiikissa - se puhuttelee ilman krumeluureja, liioittelua ja kaikkea muuta maailmallista turhaa.
Kirkossa on kaikkiaan kourallinen ihmisiä, aluksi paikalla on joku rouvien ryhmä, sitten jää viisi. Keskellä kiertää pylväsrivi ja sen päällä on pyöreä keskikupoli, ei nyt suurta viljasiiloa kummempi, mutta täydellinen mittasuhteissaan, Paikan maalaukset käsittelevät erilaisia marttyyrien kuolemistapoja, joten tänne on maalattu myös susia hoitaamaan pyhät Jumalan yhteyteen.
Vilho palaa ja reissulla ohitetaan Neron akveduktin kaaria. Täällä ei pääse pitkälle ilman monumentteja, myös kaupunginmuureja eri aikakausilta tulee vastaan.
Vilho käy ensin Lateranon kastekappelissa, jossa on paljon samaa kuin äskeisessä Rotondossa. Ulkona tulee hetken rakeita, sitten vettä.
Lateraanikirkossa Vilho huomaa kirkkokiintiönsä tulleen jo täyteen, eikä hän jaksa keskittyä kirkkoon juurikaan.
Illalla pelataan elintärkeä karsintaottelu.
Italia hallitsee peliä Bergamossa ja voittaa Pohjois-Irlannin 2-0 Tonalin ja Keanen maaleilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti