Tiberin rannalla on kesäistä, kun Vilho marssii vauhdikkaasti pääsuuntana etelä ja aurinkoa vastaan. Susivuoret ovat hämmentävästi nousseet jo ennen kahdeksaa (0740) ja Vilho on ampaissut asunnon rappuun 0908.
Emännän kanssa tuli onneksi puhetta aiheesta ja Susivuoret saivat toisen avainnipun. Vilholla on siis taskussa kaksi avainta ja kaksi jää Annikillekin, alaoveen ja asuntoon.
Päästyään läpi siitä kuuluisasta ja tutusta Cavalleggerin rännistä ja Janiculumista, Vilho tupsahtaa Tiberin vilkkaasti liikennöidylle rantatielle. Susivuori hakeutuu lähelle vettä ja alhaalla, oikeastaan jokiuomassa, kulkee kevyen liikenteen väylä, nykyään tänne on piiretty pyörätiekin, fillareita on harvakseltaan.
Juoksijoita, Vilhon tulevia kisakavereita on kuitenkin joen partaalla valmistavalla lenkillä jonkin verran. Ranskalaisia, saksalaisia. Maratoonarit tunnistaa, nuo kisakoirat.
Vilho kulkee virran matkassa kohti Tiberin saarta, Isola Tiberinaa. Joessa oleva pieni saari on muinaisen Rooman ytimessä tai ehkä oikeammin ytimen kohdalla, sillä tärkeät rakennukset ovat kaikki virran itäpuolella.
Annikki on puolestaan tehnyt kauppareissua tuttuun ja erinomaiseen Agora-markettiin miltein kotikadulla. Hän on liikkeellä 0945-1128.
Vilho nauttii kovasti jokivarren keväästä. Täällä näkyy liejukana sillan jalankupeessa, yksi merimetso ja linnut laulavat keväisesti puissa katuvarressa. Myöhemmin Vilho kuulee selvästi tiltaltin. Kottaraishavainto jää epävarmaksi, mutta kevät on täällä jo pitkällä, siitä ei ole epäilystä.
Vaihtaessaan Teveren toiselle rannalle Vilho tekee pienen lisäkierroksen, mutta pääsee sitten tasavallan ajan temppelien luo ja kohti Bocca della Verità -aukiota. Täällä on tuo yksi tunnetuista nähtävyyksistä Roomassa, kirkon seinään kiinnitetty kivinaama, joka mahdollisesti on ollut läheisen temppelin viemärinkansi. Vilho painelee kirkon ohi.
Kirkon takana, samassa korttelissa, Susivuori yrittää päästä kovasti liikennöidyn kadun ylin ja Circo Massimon puolelle. Se onnistuukin lopulta, vaikka liikennevalojen lisäksi harmina on porukka, joka tekee tiemaalausta. Nyt urakkaan onkin erinomainen hetki. Pian Vilho huomaa, että suunta on sumppu, koska maratonkylään ei pääse täältä koukkaamaan ja koipeliini juoksee samoilla valoilla takaisin.
Circo Massimo on tänä päivänä valtava ulkoilu/viheralue, vihreällä nurmella ja osittain hiekalla oleva pitkän pitkä soikea, antiikin rata-alue. Alue on valtava ja siksi tällä vanhalla kilparadalla voi järjestää tapahtumia ja vaikkapa maailmanmestaruuden juhlimisia. Vilho painelee sivua pitkin useiden myyntitelttojen ohi ja miettii, mistä pääsee sisälle villageen ja kiertämään pakollista "yhteistyökumppanien" täyttämää messualuetta.
Perjantai kun on ja kello on vasta tulossa 11, niin täällä on oikeasti aika hiljaista ja Vilho pääsee pian kiertämään riittävän kauas eli sisäänkäynnille ja kieppumaan karsinoissa kohti varsinaista aluetta. Ihmisiä ei vielä tungeksi.
Numero saadaan alueella aluksi ja sitten kierretään koko rakennettu telttaleiri kohti sitä viimeistä rastia, joka on kisarepun ja paidan saaminen. Sisätilassa tässä ollaan, mutta koska paikka on pitänyt rakentaa, se on kohtuullisen pieni (eikä mikään viime vuoden kongerssikeskus). Vilho jopa löytää itsensä muurista, jossa on kaikkien juoksijoiden nimet; tähän hän ei pitkää aikaa käytä, mutta kirjain on helposti kohdalla ja sopivasti katsomiskorkeudella. Seuraavaksi Vilho laukkaa kohti "maalia" ja saa XL-paitansa ja komean Joma-merkkisen reppunsa.Tämän vuoden teemaväri on musta ja jälki on, kuinka ollakaan, tyylikästä. Kello on pian 1030 ja Vilho voi aloittaa vapaa-aikansa.Vapaa-ajan aluksi Vilho pakkaa numerokuorensa ja uuden reppunsa... siis vanha reppu pakataan uuteen, sillä pakasta vedetty kapsäkki on isompi ja yllättävän pätevä. Näin sitä mennään, kisamannekiinina, mutta musta reppu ei huuda, vaan sen kanssa voi sopeutua muiden luurikäsien joukkoon.
Vilho menee Bocca della Verità'n luo uudestaan ja aika nopsasti sisään itse kirkkoon. Tämä on yksi paikoista, mitä Vilho on etukäteen miettinyt ohjelmakseen. Basilica di Santa Maria in Cosmedin on komea kirkko ja sisältää hyvinkin antiikkisia osia. Nätti torni on selvästi uudempi, mutta hieno sekin, leimallisen italialainen. Vilho on lopulta myös kirkon alla antiikin ajan kryptassa, tämä taitaa olla 700-luvulta ja sisältää hyllyt pyhimysten uurnille. Pieni, kolmilaivainen krypta ei ole huonetta suurempi. Portaiden yläpäässä on nuorimies vähän vahdissa. Vilho puhuu tämän kanssa muutaman fraasin - krypta on auki, toivotaan pientä offertaa. Vilho on varannut aamulla viimeisenä mukaansa kolikoita, ja pistää kuppiin euron. Alhaalla on kolme ihmistä, mutta pian Vilho on yksin ja katsoo kaikki rauhassa. Vähänhän täällä on, kuusi pylvästä ilman jalustaa ja pieni alttari: alttarin jalustakivi lienee roomalainen kilometripylväs. Seinillä tusinan verran uurnahyllyjä ja rakenteessa massiivisia roomalaisia peruskiviä.
Paikassa ei ole yhtään mitään tärkeää, siksi se on Vilholle tämän matkan varsinainen alkupiste. Ulkona on liian suuri jono valokuvaan Boccalle, kirkossa on vain kourallinen pyörimässä ja muinaiseen kryptaan ei tule enää ketään. Vilhon teemana ovat varhaiskristilliset kirkot ja tässä ollaan oikeasti yhdessä sellaisessa, piskuisessa, kolmilaivaisessa kryptassa maan alla.
Vilho lähtee ja puhuu jäähyväisfraasit nätisti italiaksi pojan kanssa. Hän katsoo vielä kirkon muutkin osat, merkilliset aikakausien sekoitukset ja sisäistymiset. Näitä tällä alueella on, lainattuja pylväitä, kierrätettyjä pyhäkköjä ja kiviä uusissa muureissa tai uudelle isännälle.
Ulkona on yhä liikaa jonoa Totuuden suulle, Vilho saa hyvät kuvat japanilaistytöstä tällä kohteella, sillä aidanraosta pääsee sivukuvaamaan. Sitten alkaa marssi kotiin. Aurinko on kirkkaana taivaalla aivan kuin aina Italiassa. Usein Vilho miettii, että menneessä Roomassa lienee paistanut sama aurinko, kesän tullessa kyltymätön ja kuuma, aina kirkkaudessaan kuvaamaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti