Susivuoret käyvät Piazza Navonan takana katsomassa kolme Caravaggion maalausta.
Vielähän tässä huilataan marathonin jäljiltä ja siksi uni maittaa melkein kymmeneen. Tämä päivä on tarkoitukselta myyty rokuli/lepopäivänä, sillä tähän asti reissussa on ohjelmaa ollut aika paljonkin - vaikka elämä on pyörinytkin juoksun ja sen valmistelun ympärillä.
Aamupäivällä touhutaan kaikenlaista ja otetaan rauhallisesti.
Vilho kävelee mielellään, mutta ei perusta ruuhkaisista busseista. Tästä syystä Annikki lähtee jo 1235 julkisilla ja vähän myös shoppailut mielessään. Vilho tulee 1315 perässä ja aloittaa tutun marssin Gregorio-katua pitkin itään.
Vilho seikkailee ensin kuitenkin Piazza Navonalle. Susivuori seikkailee hieman ja päätyy ruuhkaiselle kävelykadulle ja lopulta sitä pitkin aurinkoiselle Navonalle. Mutta kun reitti vie tänne aukion yläpäähän, käyttää Vilho hetken aikaa vanhojen stadionrakenteiden tutkimiseen.
Domitianus rakensi tähän ilmeisesti vuonna 80 AD stadionin, Circus agonalis. Kiinnostavaa on miten ellipisin muotoinen aukio on säilyttänyt kilparadan muodon. Vilhon tarkastelemat rauniot ja rakenteet ovat reilusti katutason alapuolella. Näemmä osaan näistä pääsee ainakin joskus nykyään kuljeskelemaan, siltä kaikki vaikuttaa.
Navonan kolmesta suihkulähteestä Vilho kirjoitteli jo vuosi sitten. Nytkin on mukava kuvata suurinta niistä, Neljän virran lähdettä. Ja on ihanaa, kun valo on kirkas, se tekee suihkulähteistä melkoisen hienoja, vaikka niissä usein on kaikkea liikaa. Annikkikin löytyy täältä. Väkeä on paljon, mutta ei nyt mitenkään järjettömästi.
Aukiolle on tultu sen takana olevan kirkon takia. S. Luigi de' Francesi aukeaa ohjelman mukaan kello 1430 ja siellä on kolme Caravaggion taulua. Susivuoret huomaavat kuitenkin, että ovella on kyltti yksityisestä ehtoollistilaisuudesta. Silmäätekeviä ranskalaisia poistuukin pian kirkosta komeaan autoon. Suntio kuitenkin kertoo, että kirkkoon päästään "vartin päästä", vaikka ehtoollisvaraus oli miltei koko iltapäiväksi.
Susivuoret käyvät turistikatuja kulkien katsomassa Hadriannuksen temppelin pylväitä. Nämä ovat vuoden 145 temppelin säilyneet osat ja nykyisin integroitu uudempaan rakennukseen. Temppeli on ollut jo aika monen nimissä, mutta lienee Antonius Piuksen rakennuttama ja ottoisälleen Hardianukselle omistama Pylväät ovat kertakaikkiaan massiiviset ja rivistö on tänäkin päivänä vielä vaikuttava. Paikkaa kunnostetaan kiivaasti, aukiolla on paljon melua ja osaa julkkarista peittävät rakennustelineet. Susivuoret katsovat vielä kulman takana suuren obeliskin Piazza Montecitoriolla. Tämä on punaista graniittia ja lainassa Psamtik II:lta (vallassa 595-589 eKr.). Kiven tuotatti itsensä Augustus vuonna 10 eKr.
Vilho tekee taas ihme kierroksia, kun jää ensin ihailemaan obeliskia ja sitten oikaisee taas väärään suuntaan, Annikin mennessä suoraan kirkkoon.
S. Luigi de' Francesi -kirkossa koko huomio kohdistuu aika epäkristillisesti yhteen kappeliin:
Cappella Contarelli
* La Vocazione di San Matteo 1599-1600
* Il Martirio di San Matteo 1599-1600
* San Matteo e l’angelo 1602
Caravaggion kolme maalausta noudattaa taiteilijan vahvuuksia elementeissään. Tietysti Caravaggio tunnettiin valon käyttämisestään ja kirkkaan ja musta vaihtelemisesta, valokeilamaisista kontrasteistaan. Mutta hän osasi myös tehdä erinomaisia kompositioita. Kolmas leimallinen vahvuus oli ihmisten ilmeikäs kuvaaminen. Vielä voisi lisätä, että hänen tauluissaan ei ollut pakonomaista tarvetta tunkea kangas täyteen kaikenlaista joutavaa. Tekisi mieli sanoa, että taiteilija antoi dramaattisen hahmon puhua, antoi tilaa kohteelleen. Monet tällaisten hienojenkin kirkkojen maalaukset ovat toritaidetta verrattuna näihin teoksiin.
Historian humpuukimaakarina Vilho haluaisi sanoa, että Caravaggio oli oikeasti moderni taiteilija. Hänen taulunsa huutavat taiteilijan omaa persoonaa, jokainen näistä tuntuu olevan statement, Näissä on yksilö kovasti pelissä, mieleen tulee Paganinin viulunsoitto tai Jimi Hendrixin tuotanto. Nykyään yksilöä korostetaan liikaa, mutta historiallisesti taide piiloutui vuosisatoja erilaisten maneerien ja koulukuntien taakse. Caravaggio ei piiloutunut mihinkään vaan antoi palaa.
***
Vilho palaa asunnolle kiertäen taas ties missä ja keräten järkyttävän määrän askeleita. Tämä tuntuu olevan retken teema, alle 10 000 askeleen ei jäädä minään päivänä. Vilho poikkeaa vielä kaupassa ja kantaa kamelina ostoksia. Sää suosii aina vaan ja vaikka paikalliset ovat tukevasti kevyttoppatakeissaan, on Vilholle t-paita ja pusakka välillä liikaakin. Mutta tällaisesta etukäteisestä keväästä ja lämmöstä on oppinut nauttimaan, tuumii Vilho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti