Annikki ajelee Vatikaanista kotiin bussilla, Vilho kävelee ja käy Agora-marketissa, edelleen hamstraten asuntoon reserviä. Pitäähän sitä samalla matkalla kantaa kaikki mitä jaksaa.
Iltapäivällä syödään ainakin paljon pastaa, Vilho ottaa myös päiväunet ja kahvit juodaan. Puuhaa asunnolla on edelleen, mutta aatokset hakeutuvat vahvasti tulevaan kisaan.
Susivuoret eivät saa astianpesukonetta toimimaan, kyseinen laite ja sen vesiliitännät vievät paljon huomiota ja emännälle on ilmoitettava. Tässä kämpässä on kaikenlaista pientä laitettavaa, mutta eipä tuo Vilhoa haittaa. Erilaiseen fiksaamiseen ja asunnon sopeuttamiseen Susivuoret tottuivat jo 20 vuotta sitten, aikoina ennen kuuluisia vuokrafirmoja. Noiden aikojen takia mukana on yhä kaikenlaista rautalankaa, nippusidettä ja teippiä, tarviketta erilaisiin tilanteisiin. Ja tämä asunto on isossa kuvassa mainio, Vilhoa ei kaikenlaiset kauneusvirheet häiritse, perusasiat kun saadaan kuntoon.
***
Kokemus on upea ominaisuus, siinä se muistuttaa paljon osaamista. Osaamisesta on lyhyt matka pätevyyteen, pätevyydestä vain siirtymä hyvään asemaan, ammattiin ja palkkaan. Mutta kokemuksesta tulee myös mieleen ajan kuluminen, ikä ja vanhuus. Kokenut on kovia kokenut, kaavoihinsa kangistunut ja kulunut, työelämälle turha.
Onhan kokemuksessa sekin puoli, että tuntee kilometrit. Se tuntemus valitettavasti lisääntyy kilometri kilometriltä. Siinäkin mielessä kilometrit kertyvät, eivät vähene.
Vilho on juoksun, etenkin vähän isomman sellaisen, alussa sama Vilho kuin oli joskus. Hurjalla kokemuksellakin kisaa voi edelleen pelätä. Vain juostu kisa on kisa – vanhoilla meriiteillä ei ole merkitystä. Tässä hetkessä olemme kaikki samalla viivalla, eikä se ole mikään lähtöviiva. Lähtöviivalla sen sijaan ollaan valmiita, sen jälkeen kaikki on helppoa, pitää vain juosta se juoksu.
Toki kokemus antaa selkärankaa siihen, miten valmistautua ja mitä kannattaa ehkä tehdä ja mitä ei. Kokenut tietää, että aika monella hommalla ei ole väliä, ei tarvitse juoda viikkoa paljon vettä tai käydä illalla juoksemassa. Miten hienoa olisi sanoa auktoriteetin äänellä ettei tarvitse pelätä. Itse asiassa Vilho sanoo niin omalla kielialueellaan jatkuvasti muille juoksijoille, itse asiassa yleensä nuorille naisille. Syynä ei ole pelkästään heidän kaunis juttuseuransa, vaan se, että tytöt ovat fiksuja ja kuuntelevat – ja ovat vielä mukana kisassa silloin kun kannustusta tarvitaan. Vilho herättelee mimmejä, kertoo että heillä on vielä paljon voimia.
Vilho laittaa numerolappunsa paitaan, paidan henkariin odottamaan, viereen kaikki varusteet jotka tulevat päälle, eikä sille alueelle laiteta mitään. Jauheesta tehdään urtsikkaa, sitä on ostettu litra valmiina lisää aiemmin. Päiväunet auttava, illalla ei ole kovaa uupumusta, mutta kävelyä on ollut valtavasti viime päivinä. Mutta kuten aina, näillä mennään kohti neljättä maratonia Roomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti