Iltapuolella Susivuoret syövät noutoruokana pierogeja, puolalaisia pelmeneitä. Ulkona on pakkasta ja seesteinen, talvisää. Annikki on hakenut ruuat läheisestä vaatimattomasta maitobaarista.
Aiemmin on käyty pakkaskävelyllä hiljaisessa vanhassakaupungissa ja keskeisillä sen alueen nähtävyyksillä. Puolassa joulukoristeet ovat edelleen paikoillaan ja kaikki jouluvalot loistavat täysillä rikkoen pimeyttä
Täällä ei kuule paljon vieraita kieliä, joskus ukrainaa, useammin amerikkaa ja kerran-pari englantia. Saksaa ei pahemmin kohtaa, muutaman kerran espanjan eri versioita ja toisinaan italiaa.
Vilhon mieleen jää se, että lunta on tamppaantunut katujen reunuksille, mutta kulkuväylät on harjattu tai suolattu puhtaiksi. Kaikkialla on tasaista kulkea. Wisla tai Veiksel virtaa sivummalla majesteetillisesti jäälauttojen kanssa. Monta kertaa katsotaan stadionia, joka leijuu maisemassa kuin jonkinlainen fantasma.
Puolassa ei voi välttää toista maailmasotaa. Se on toki suomalaiselle hyvin läheinen aihe, mutta täällä se on aina läsnä suurena mustana pilvenä. Susivuoret eivät ole tosiaan holokaust-matkailijoita. Syy ei tietenkään ole mielettömien murhatöiden kieltämisessä, vaan siinä, että keskitysleirit ovat jo hyvässä tiedossa. Suomalainen tietää tarkalleen, mitä sodankäynti kaikkine sivujuonteineen on. Suomalainen tietää täysin mitä on olla väärään aikaan kamalien toimepiteiden kohteena. Maailmanlopun muistoa ei tarvitse virkistää.
Tällä reissulla Susivuoret eivät oikein yritä tehdä mitään erityistä. Talvikeli pitää myös huolen siitä, että aikaa vietetään viihtyisässä asunnossa, kylmää ja pimeää pakosalla.
Vilho tekee myös muutaman kauppareissun ja hoitaa näin taas virvokehuoltoa ja pikkupurtavaa asunnolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti