Susivuoret heräävät 0815 ja edellisestä päivästä oppineena menevät aamiaiselle hyvin pian. Nimittäin 0930 alkaa aiemman perusteella siellä jo tarjoilu hiipua. Aamiainen siis 0825-0910.
Nyt saadaan kaikenlaista muonaa ja hyvääkin, väkeä on yhä paljon, mutta asteittain tuntuu meno hotellissa rauhoittuvan. Tähän aamuun ei lennosta ole kuulunut mitään uutta, joten pohdinta jää samaan tilanteeseen kuin aiemminkin. Matkalaukut ovat edelleen Finnairin takahuoneessa ja oikein mistään ei ole varmuutta.
Se kuitenkin on varmaa, että on keskiviikko ja Susivuoret lähtevät joka tapauksessa käymään kotona. Sinne painellaankin aamusta, mutta ensin Annikki käyttää Finnairin 2 x 17 euron etusetelit Alepassa. Nämä ovat jonkinlaiset lentokentän jokapaikan kupongit, joiden tarkoitus lienee taata lentopudokkaalle lounas.
1035-1100 ajellaan junalla kotinurkille. Nyt on ensimmäinen Vilhon lomapäivä ja komea talvipäivä onkin, aurinkoa, lunta ja valoa. Pakkastakin on jonkin verran. Lunta on tullut illasta ja yöstä, kaikkia aurauksia ei ole vielä tehty.
Taitaa olla kyllä ihan ensimmäinen kerta, kun Vilho tulee kotiin ensimmäisenä lomapäivänään. Ja tarkennetaan nyt sen verran, että ensimmäinen kerta tällä vuosituhannella ‒ ja ylipäätään varusmiespalveluksen ulkopuolella.
Susivuoret ovat kotonaan 1125-1448. Tässä välissä päivitetään varustusta, peseydytäänkin ja syödään lounasta. Virkistetään vaatteita ‒ sillä edelleen on se tilanne, että reissua on tehty käsimatkatavaralla ja vaikkapa samassa paidassa. Pohdinnat jatkohommista jatkuvat. Vilho käy myös pyörällä hakemassa pari vinkkupulloa paikallisesta pitkäripaisesta iltapalaksi. Läskipyörä on muuten mainio juuri tänä talvipäivänä, sillä auraamattomia kulkuväyliä on erityisesti kevyen liikenteen puolella.
Susivuorten paluu on kotoa lukien 1448-1542 kävelyn ja junailun merkeissä, hotelliin saapuminen tapahtuu 1552. Siellä on hyvin hiljaista, sen Vilho aistii heti, ja sama huone odottaa ysikerroksessa.
Päätettyään reissun tai loman jatko-ohjelmasta Susivuoret ovat matkatavarapalvelussa 1606-45 pyytämässä laukkujensa vapauttamista. Vielä pidetään teoreettista mahdollisuutta elossa Amsterdamista, mutta tilanne siellä ei vaikuta hyvältä, joten laukut halutaan saada taas kouraan jotta vaihtoehtojakin voisi miettiä ihan tosissaan. Aasialainen finskin virkailija on kuitenkin avulias ja lupaa kassit tunnissa.
Käydään jälleen kerran Alepassa juhlan kunniaksi. Vilho ottaa kahvia varten suklaata, vähän salmiakkia ihan muuten vaan ja juotavaa. Hotellin kahvipalveluita hän käyttää seuraavaksi muutaman kupillisen verran ja syö samalla juuri hankittua suklaata. Kahviautomaatti, kauramaito ja milkki ovat käytettävissä koko päivän, samoin automaatin kuuma vesi ja teepussit. Tämä masiina vaan ei ole aulassa, vaan aamiaisruokalan seinustalla.
1735-57 Vilho on hakemassa matkalaukkuja, sillä virkailija soittaa niiden olevan valmiina. Hihnahallin takaovella odotellessa hän kuulee toisen asiakkaan, Amsterdamista palailleen naisen tarinaa. Matka sinne ja takaisin on vienyt kolme päivää ja perillä on oltu puolitoista vuorokautta. Nyt on vielä kassi hakusessa. Hän jopa säälii KLM-yhtiötä, niin monet peruutukset ja siirrot ovat menossa. Vilho kysyy, suositteleeko hän aamulentoa Schipholiin ‒ vastauksena on hersyvä nauru.
Lopulta Vilho pääsee laukkuhihna-aulaan uudestaan, sen kupeessa takanurkassa on matkatavaraselvityskin. Virkailijaa ei näy missään, mutta luukulle mennessä Vilho näkee sivuhihnalla pari tuttua salkkua ‒ siellähän ne ovat. Vilho palaa voitokkaasti laukkujen kanssa.
Ennen päivällistä Annikki on pistänyt vanhat suunnitelmat roskiin ja aiempi ohjelma on peruutettu. Vieläkään ei ole tietoa aamun Amsterdam-lennosta, eikä sen peruuntumisesta, mutta säätilan takia alkaa tuntua hankalalta koko vaihtoehto, kun paluustakaan ei ole varmuutta. Perjantaina on luvassa myös lisää lunta.
Päivällinen on taas ohjelmassa 2005-2058. Tuohon tuntiin sisältyy myös käynti lähtöaulassa. Susivuorilla on uusi lento ja uudet kujeet, nyt tulostellaan laukkutarrat taas ja tarkistuskortit (Vilho on viimeinkin oppimassa suomenkielisen sanan boarding passille). Annikki vaihtaa myös rahaa. Mutta on hyvä, että dokumentit pystyy printtaamaan jo nyt, aamusta on taas yksi rasti pois ja homman saa hoitaa rauhassa.
Päivällisellä on väkeä ehkä neljäs-viidesosa siitä, mitä jokus ammoisina muinaisaikoina eli vuorokausi aiemmin oli. Salaatit ovat yksinkertaiset, mutta hyvät, on oliivit ja fetaakin. Pääruokana on kasvis- tai lihalasagnea. Se tietysti sopii Vilholle, mutta koneesta pudonneiden päivällisestä tulee kahden esimerkin valossa mieleen se, että pääruuat on valittu sellaisiksi, että ne sopivat myös lapsille ja vilhoille. Annikille hän toteaa, että nauravat nakit ovat tuskin kovin monen päivän päässä päivällisen ruokakierrosta. Kenties huomenna tarjolla olisi lihapyöräköitä ja falafeliä, mutta sitä Vilho ei välttämättä halua nähdä.
Ja yöllä kaikki on niin kuin matkalla voisi kuvitella. Hotellihuone matkalaukkuineen ja vapaasti leviävineen tavaroineen. Armoton on lasin takana Suomen pimeä talvi täällä kadonneiden lentojen ja tuhlaajatyttärien majatalossa. Jossain näiden seinien tuolla puolen on jollakin armoton kiire, toinen odottaa loputtomasti ja kolmas uskoo olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Meidän toisten jalanjäljistä jää graniittiin sulavaa lunta ja pian sen pyyhkii pois ihminen tai aika. Jossain kone nousee uhmakkaasti, mutta pian vilkkuvat valot katoavat taivaaseen ja utuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti