Ennusteissa on rankasti sateita, nyt myöhemmin tarkentuneina säätiedot puhuvat iltapäivän rankoista sateista, ukkostakin povataan.
Susivuoret palaavat alkuperäiseen maanantaisuunnitelmaan: Pikaisesti kaupassa ja sitten ylös Kühtain vuorelle.
Toinen matkapäivä ja syyskuun ensimmäinen. Eletään sodan ja kansanmurhan vuotta 2025, mutta ollaan rauhan ja hyvinvoinnin esiripun mukavammalla puolella, maailman 28. suurimmassa talousmahdissa. Naapurissa on toinen hyvinvoiva paikka, kolmas tai neljäs maailman talousmahdeista, riippuen siitä, minkälainen syksy Japanissa on ollut.
Susivuoret heräävät 0820 ja lähtevät reppuineen 1010.
Ajomatka Imst-merkkiseen kaupunkiin on vain muutama kilometri, mutta täälläkin on paljon liikennettä koko ajan. Tehdään sovittu tiukka isku Aldiin, paikallisesti Hofer - kerrataan vielä sekin, että tämä on se Lidlin kilpailija, jota on vaikea Lidlistä erottaa.
Hoferista otetaan vesipaksi, schorrlea ja wrapit eväätksi. Jotain muutakin pientä mutta sitten tie kutsuu.
Kühtai on hiihtokeskus kahdessa tonnissa. Nyt kierretään Imstin laakson kyliä ja sitten lopulta noustaan vuorelle reilun kilometrin verran aika maltillista serpentiiniä. Ylhäällä vaihtelevat karut ja kauniin maastot, vehreät ja sitten karunkauniin kivikot, sepeli- ja sorarinteet. Taivas ei ole tullut lähemmäksi, mutta kaikesta on selvää se, että merenpinta on nyt kaukana ja vesi virtaa puroissa kesyttämättömänä kohti jokia, suuria virtoja ja ikuista merta, kuitenkin vielä leikkisänä ja kesyttömänä, puhtaana.
Kühtai on korkeammalla kuin suuret puut ja siten paikka on karu. Tätä hallitsevat yllättäen massiiviset tekojärvet ja vesivoimalaitokset. Itävallassa laskevasta vedestä otetaan virtaa, se näkyy monessa paikassa tässä maassa. Ensimmäisen tekojärven kierrettyään Susivuorten Hyundai kapuaa varsinaiseen "kylään", hotellien ja ravintoloiden melkein uinuvaan paikan keskustaan. Ainoa toimiva köysirata vie kolmen järven majalle, joten sinne viedään Annikki.
Hetken mietittyään Vilho jää melko lähelle ja vie autonsa eräälle merkilliselle jättömaalle, mutta kuitenkin puomien takaiselle, merkitylle parkkipaikalle viiden muun auton viereen.
Kaksi ja puoli tuntia Vilho käyttää "kolmen järven reittiin". Matkaa taitaa tulla 7,6 km ja nousua kuutisen sataa metriä koko reissulla. Mahtoikohan reissun korkein kohta olla jotain 2300 metriä ja lähtöpaikka parissa tonnissa?
Annikki käy köysiradalla olusella juuri mainitussa korkeudessa ja Vilho kävelee paikkaan joskus yhden maissa. Koko operaatio on alkanut suurin piirtein 1130 köysiradalta ja sitten ennen kahtatoista reppua selkään ja maastoon.
Polulla Vilho tunnustelee itseään, ei niinkään tuttua vuoristopolkua. Kirkkaus! Elämä puhelimen kanssa on vuoristossa vaikeaa, aina heijastaa ja on liikaa jumalten valoa joka vie katseen maahan, rinteeseen ja ikuiseen taivaaseen.
Vilho nousee kivistä mutta sinänsä helppoa polkua massiivista patoa kohden. Täällä on hillitön vuoristojärvi tehty patoamalla. Maisemassa ei ole juuri puita, mitä nyt näitä vuoristomäntyjä ja aluskasvillisuutta. Kulkiessaan Vilho pesee työelämän, väsymyksen ja juoksujensa pyykkiä. Ravihevoselle tekee juokseminen hyvää. Jossain huutaa oudosti varislintu ja taivas on täynnä tummia, uhkaavan kauniita pilviä ja jatkuvasti maisemaa aukeaa alas. Solaa, ihmisen touhuja ja makeaa mittakaavaa.
Vuoret ovat kauniita ja tylyjä. Alkumatkasta Vilho riisuu takkinsa, juo vähän mustaherukkamehua ja juttelee villajäniksensä kanssa. Tässäkin virtaa vettä, puroja on paljon.
Myöhemmin, Vilho on miltei maksimikorkeudessaan. Annikki on täällä, terassilla Drei-seen-hüttella, juomassa oluttsuosikkiaan tummaa vehnäolutta. Vilho kiertää kaikki kolme järveä. Reitillä on jonkin verran väkeä, tosinaan täysin hiljaista. Hyviä valokuvia, vuoria ja vettä.
Hyviä polkuja, kivikkoa. Pääskysiä veden pinnassa nappaamassa hyönteisiä, sitten alemmaksi, kohti kylää ja suurten vuorten välissä. On mukava kulkea parissa tonnissa alaspäin, alhaalla tiellä ei juuri ole liikennettä, helikopterin melu on loppunut ja lomaa on vielä edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti