Vilhon tiedustelma parkkipaikka on ihan ok alhaalla laaksossa, jokivarressa. Jos ollaan rehellisiä, niin tämä hieno laakso on Gurgltal ja siellä virtaava vähän reilu puro on Gurglbach.
Purolla on parkkipaikka ja katso! täällä parkkipaikat ovat jopa ns. korvessa harvinaisia, eikä omatoimisuutta suosita. Itävallassa on siellä täällä aina pientä torinalaispysäköintiä, mutta Saksassa siitä seuraa teloitus, eikä moni sitä harrasta. Saksalaisten puolesta pitää sanoa se, että joka paikassa on kyltti kertomassa, että ei saa pysäköidä lman lupaa. Kaikkialla. Menkää vaikka katsomaan.
Vilhon erinomainen germaanialainen kartta-app antaa hyvän vinkin reitistä ja nyt voidaan todeta vain lyhyesti se, että reitti vie metsäautotielle ja jo melkoisen korkealle, mutta sitten tie loppuu ja kartan mukaan kannattaa lähteä melko pystysuoraa hakkuualuetta ylös oikeaisemaan. Reitti veisi siis jokilaakson metsänreunasta kylän kärkivuorelle Tschirgantille, mutta tämä reitti vie sinne korkeintaan muuttohaukan.
Kello ei tikitä, koska digikelloissa ei ole sellaista äänioptiota, ei vaikka Vilholla on kaksi sporttiversiota käsissään. Ei tikitä, mutta Vilho meinaa pimahtaa. Tämä reissu menee pieleen ja kello on jo sen verran, että mitään kiertoreittejä ei ylös ehditä, matkaa on niin paljon. Lisäksi on kuuma päivä ja jo alarinteillä alkaa herkästi keittää.
Vilho päättää tiedustella alhaalla olevan Stradin kylän ja katsoa parempaa parkkipaikkaa. Sellainen löytyykin ja kunnallinen opaskartta, josta näkee oikeat reitit alueella. On noustava kauas kahden tunturin satulaan ja sieltä sitten ylös suuremmalle. Tästä se onnistuu ja auton saa merkilliselle Fit-2000 -kuntoradalle, jossa kunnan liikuntamäärärahat ovat pähkinähakkien naurunkohteena havumetsässä kaikenlaisten "pyllistä tässä, punnerra puomilla" -tyyppisten liikuntapöllien toimesta. Lähellä kasvaa maissia, Vilho katselee sitä tarkemmin ja päättää palata autolleen jokirantaan. On niin kiva kesäpäivä, että ei viitsi olla pettynyt suuren taivaan alla, suurien pilvien kulkiessa laakson yllä ikuisen auringon edessä pieneneä harsona.
Vilho sompailee myöhemmin Imstissä ja löytää lopulta laillisen ajoreitin Hoch-Imstiin, josta köysiradat nousevat korkeuteen. Sen verran oli kertomatta, että Annikki on viety päivän alussa bussipysäkille ja matkailijakortin voimin sieltä on noustu kyydillä tuonne korkealle ilmaiseksi. Navigaatio se tälläkin reissulla pettää, sillä autonavi haluaisi mennä keskustan pihakadun läpi, mutta Vilho tuntee sen verran liikennemerkkejä, että tästä ei sovi mennä läpi. Tämä päivä saa kaipaamaan paperikarttoja ja hitaampaa, järkevää elämää. Reissu onnistuu seuraamalla julkisia kylttejä.
Vilho noutaa iltapäivästä Annikin ja lämmin päivä jatkuu paikallisen Sparin tutkimisella - Susivuorten erikoisalaa ja onnistumiskenttää ovat supermarketit. Tämä onkin hieno liike ja monipuolinen. Vilho haluaa vain hieman lisää olutta parvekkeelle, päivän jonka suurin saavutus on ollut melkoinen jano. Näin keskiviikko on saatu pitkälle ja elämä tuvalla jatkuu myöhään. Mutta sisuuntunut Vilho myös pakkaa reppunsa ja aikoo olla aamulla valmis uuteen yritykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti