Vilho pääsee ajoissa liikkeelle, mutta suunnitelma on huono. Hän lähtee talolta kävellen takana nousevaan maastoon, tavoitteena takaikkunoista näkyvä vuori tai ainakin sen maasto.
Retkestä ei ole paljon kerrottavaa. Kartan lupaama tie löytyy, se onkin täysverinen asfalttimaantie, jossa kaahataan kovaa. Vilhon tiedustelussa tien vartta olisi voinut jatkaa lähemmäksi vuoria, mutta tuon tien pientareella ei mihinkään kävellä. Hölmön Susivuoren ajatukset olivat paljon pienemmästä tiestä ja kuuman päivän lenkistä ei tule oikein mitään.
Vilho yrittää vielä metsätaipaleen kautta korkeammalle takamaastoon, mutta reissu päättyy aiemmin tutkitun vesirotkon ns. yläpäähän, paikkaan josta paikan nimikkovirta ja -rotko saavat varsinaiset vauhtinsa. Tässä kohtaa menee myös metsäautotie, siitä kun rotkon ohi viimein pääsee.
Tästä tulee kävelypäivä ja asunnolla on sinänsä mukavaa virvokkeiden parissa. Nytkin on lämmin, oikeastaan kuuma päivä. Vilho saa reilusti askelia, mutta ajattelee tätä lähinnä lomailuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti