Lento on vasta puoleltapäivin ja Vilholla on runsaasti aikaa kävellä rautatieasemalle. Pitkä kesä on konkreettisesti ohi, sillä nyt on syyskuun toinen, keskiviikkoa mennään. Annikki tulee seuraavalla junalla, Susivuorille tämä sopii näin.
Kellonajat ovat Vilholle tärkeitä, mutta säästämme hetkeksi numeroilta mahdollisen lukijan. Vilho saa laukkunsa hihnalle 8 minuuttia sen jälkeen, kun saapuu lentoasemalle junalla. Tässä välissä laukku tarroitetaan automaatista kuitatulla liuskalla. Annikki tulee perässä ja saa valmiin laukkutarran kouraansa. Molemmat ovat turvasta läpi 1140, Vilhon saavuttua 1104 ja Annikin 1126. Lentoyhtiönä on Lufthansa, pitkästä aikaa. Laukut painavat 17,4 ja 14,4 kg. Vilho manaa kovaa painoa, mutta vuorivehkeet painavat ja ovat pääosassa.
Airbus 320 Neo tarjoaa paikat kasiriviltä, A ja B. Neo tarkoittaa matkailijalle sitä, että alhaalta löytyy USB-latauspisteet.
1308 take-off, siirtyminen Saksan aikaan 1208
1420 maassa, MUC. 1428 koneesta.
1516 laukut saapuvat pienen ikuisuuden jälkeen. Kentän laukkupalvelussa vähän ruuhkaa.
1542 Susivuoret ovat jo vuokra-autollaan tutussa, valtavassa parkkihallissa kutoskerroksessa. Auto on valkoinen.
Sää on hyvä ja puolittain Vilho onnistuu navigoinnissaan, puoliksi homma menee täysin pieleen. Onnistuminen on Münchenin keskustan välttäminen, mutta muuten Viltsun mainio "oikoreitti" osuu työteihin ja muihin umpikujiin. Annikin avulla päästään pälkähästä ja lopulta aikaraamissa perille Klaisiin, ihan jo Itävallan rajalle. Lähellä häämöttää Garmisch.
Autossa vietetään 1600- 1845 suurin piirtein. Asunnon saatuaan kaksikko kaahaa kauppaan.
Kaupan pihalla, autoa lastatessa Vilho osoittaa taivaalle: Annikki katso! Korkeat pilvet tuntuvat täällä olevan lähellä.
Sisarkaupat Aldi ja Lidl ovat Isar-joen vieressä, joen takana nousee ikuista kiveä kahteen kilometriin ja reilut kymmenen vuotta sitten Vilho tällä parkkipaikalla mietti, että voihan se marketin pysäköintipiste tältäkin näyttää. Reilun kilometrin korkeammalla on saksalaista vuorta, reunukset tälle takakontin täyttämispisteelle.
Vilho katsoo majatalon pihassa että valkoinen auto on kunnossa ja tyhjennetty, tavarat Susivuori on jo kantanut kakkoskerrokseen, joka Suomessa olisi kolmonen. Kellossa seisoo 1955. Silloin alkaa sataa, mutta taivas myöntää vain muutaman suloisen pisaran.
Väsymys on läpitunkevaa. Vilho kaataa kauppaketjun muovipullosta olutta lasiinsa. Syödään jotain vähän, Annikki sentään mikroaterian, Vilho mahtavaa, rapeakuorista tummaa leipää. On perunasalaattiakin. Lähellä saksalainen tie laulaa sivistyksen ääntä ja taivaalla on lentokoneita, mutta varpusparvi on jo yöpuullaan, turvassa kenties suurten baijerilaisten kuusien suojassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti