Kolmantena lomapäivänä Vilho keittelee kahviaan väsyneenä. On sentään maattu 0945 asti mutta aikansa on illalla purettu matkan alkukokemuksia, ensimmäistä vuorireissua ja hetken pitkittynyttä kesää.
Susivuoret käyvät kaupassa, koska tänään on tulinen hellepäivä, eikä Vilho missään nimessä muutenkaan jaksa toistamiseen vuorille. Lämpötila on jo aamupäivästä melkoinen ja myöhemmin asteet ovat 28.
Susivuoret käyvät Edekassa, kaupassa joka on tuttu myös ensimmäiseltä alppimatkalta, naapurikylään Wallgauhun. Aikoinaan täältä Vilho sai kaikki kuusi Oktoberfest-olutta ja sama tapahtuu nytkin, kerta on vasta toinen näillä reissuilla. Ennen kauppaa Vilho soittaa äidilleen ja katselee kaupan takana olevia vihreitä niittyjä ja hopeanharmaita, kivisiä ja monumentaalisia vuoria.
Edekan jälkeen käydään uudestaan Krünin Lidlissä. Retken vitsihän on se, että Itävaltaan pitää viedä ruokaa Saksasta. Onhan täällä usein paremmat valikoimat ja hinnat.
Kiinnostavien kauppareissujen jälkeen Susivuoret käyvät iltapäivän kuumuudessa läheisellä Grubseellä, pienellä järvellä. Matkaa on järvelle vain reilu kilometri, mutta päivä on miltei tukahduttava. Jossain vaiheessa Vilho toteaa, että Suomessa ei ollut koko kesänä yhtään näin lämmintä päivää. Kaikki tekeminen tuntuu liialta. Susivuoret palaavat asunnolleen ja Klaisin majatalon paksujen seinien sisäpuolella on mukavan viileää.
Asunnon ympäristö on Susivuorten mielestä varpusten hallussa. Tänne osuu toisinaan muutama peippo ja sitten poikueellinen tiklejä. Alueella liikkuu myös riikinkukko. Taivaalla näkyy nokivariksia, joskus lähipuussa käy harakka. On pyökkiä, hevoskastanjaa ja kuusia.
Illalla on kinattava ja pakattava, sitten kinattava vähän lisää ja pakattava loputkin mahdolliset.
Viimeisellä rannalla (1959) on Vilholle lapsuudesta tuttu, melkoisen traumaattinen elokuva. Sivistyneet muistavat taustalla olevan romaanin, ysäriporukka lisäksi Elwoodin laulun aiheesta teemalla Kymmenen tikkua laudalla. Italiaksi elokuva on nimeltään L'ultima spiaggia ja sitä Vilho pitää vähän hassuna, mutta englanniksi teos on On the beach. Ainakin italiaksi ja suomeksi "viimeisestä rannasta" on tullut käsite, joka vastaa ehkä vähän paradoksaalisesti viimeistä junaa tai viimeistä mahdollisuutta. Sen sijaan on mahdotonta kuvitella, että englanniksi tästä olisi saatu mitään käsitettä aikaiseksi.
Koskaan ei olla ensimmäisellä rannalla, mutta tänä välipäivänä Susivuoret olivat nimenomaan reissun ensimmäisellä rannalla, pienen lätäkön päässä, paahtavassa helteessä. Mutta näiden kaikkien askeleiden jälkeen jokainen ranta on viimeinen ja vuorten helmassa Vilhon on vaikea olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti