0.02 Odottelusta ja muutenkin matkailun marinoivasta vaikutuksesta

 Jälleen kerran Vilho on odottelemassa Onnibussia ja kulkupeli on myöhässä poikkeuksellisesti. Ajatukset kulkevat koko ajan kohti lomaa, mutta muutama etappi on vielä ennen sitä. Kesäinen keli peittää sen tosiseikan, että pääskyset katosivat Etelä-Suomesta ilmeisesti jo viikko sitten. Menipä se lähelle Hisroshima-päivää, saattoi jopa osua yksiin tuon ikuisesti päivämäärään 6.8. nauliintuneen tapahtuman kanssa, pohtii Susivuori. Seuraavina vuosina osaa sitten Vilhokin odotella hetkeä, jolloin tervapääskyjen kerääntyminen alkaa muuttua viimeisiksi kiljahduksiksi Suomessa.


Tänään on puolestaan 15.8. ja se on taas italialainen vapaapäivä, Ferragosto. Aikoinaan katolinen kirkko sorvasi samaan päivään Marian taivaaseenottamisen muistopäivän ja siksi tänään on vapaapäivä niin Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Italiassa kuin Luxembourgissakin. Eikä lista maista siihen lopu, mutta protestanteilta päivä menee kyllä ohi. Alun perin Ferragosto oli jonkinlainen sadonkorjaajien vapaa, nyt se on leimallisesti Italiassa kesän kuumin ja kuhisevin lomapäivä. Töissä Vilho ohimennen vinkkaa chatissa kollegoille, että katolisen euroopan yhteistyökumppanit voivat olla aika hiljaa tänään, kun harva on töissä. Porukka ottaa tiedon hyvin vastaan, mutta taustalla varmaan hämmästellään sitä,  mistä Vilho moisenkin asian tietää.

Vilho odottaa bussiaan ja miettii, miten matkailu on sellainen koulu, että siinä marinoidaan kyllä mies odottamisen mestariksi. Eipä Vilho mikään odottamisen ystävä ole, mutta sekin asia pitää saada raameihin. Oikeasti torstai-iltana ei ole mihinkään kiire, etenkin kun jatkoyhteydestä vastaa oma polkupyörä. Ulkona ei sada, eikä muutenkaan ole hätä tai jano, eikä sielua kalva epävarmuus tulevasta. Nyt odottaminen menee helposti, joten tyydytään siihen.

 
Matkailu avartaa, mutta se avartaminen edellyttää oikeastaan aina kulkemista epämukavuusalueella. Odottamisen lisäksi matkustaminen tuo kiirettä, aamuherätyksiä, valvomista ja kassien kiskomista. On lippujen ja tavaroiden kanssa säätämistä, hyppäämistä erilaisiin menopeleihin ja olosuhteisiin. Lisäksi tulee vielä se, että lentokentillä pengotaan kasseja ja vaaditaan puolittaista riisutumista. Sen jälkeen yleensä istutaan joitakin tunteja lentokoneessa suttaamassa  mustikkamehun kanssa. Vieraassa maassa on sitten edessä omat jenkkansa, kun tavarat pitää saada seuraavaan menopeliin ja sitten seuraavaan kaupunkiin tai pitäjään. Ohessa joutuu vielä kohtaamaan vierasmaalaisia määrättömät määrät ja ne kehtaavat vielä puhua vieraita kieliä. Sitten kun ollaan oikeasti perillä ja majoittuneena, voi keskittyä siihen avartavaan osuuteen matkailusta.

 Huolimatta Vilhon kyynisestä luettelosta, ovat matkapäivät yleensä huikeita ja niihin sisältyy niin paljon pikkutapahtumia, että päivä tuntuu melkein viikolta. Mutta usein Vilho on sanonut, että ymmärtää mökkeilijöitä ja heidän lomaansa. Siitä siirtymästä selviää yleensä tunnissa parissa ja usein tullaan ”valmiiseen taloon” jossa ei tarvitse kamalasti etsiä asioita tai miettiä missä ollaan tai miten perille löydetään. Matkailussa puolestaan rajat ovat hyvin hallitsevia ja ensimmäinen raja on siinä, kun vedetään kodin ovi kiinni. Koti pitää olla valmisteltu, ja toisaalta kaikki pitää olla mukana. Kun lähdetään, niin ollaan sitten niiden tavaroiden varassa toistaiseksi mitä on reppuun ja laukkuun saatu, eikä piirongin päälle auttaisi jättää yhtään mitään tärkeää. 

Bussikin saapuu ja matkustelun jumalat ovat säätäneet kyydin ihan täynnä olevaksi tänä tavallisena torstaina. Vilho pääsee katselemaan keltaiseksi kääntyneitä viljapeltoja ja vielä vihreitä koivuja. Jostain on noussut tuulta ja taivas on ihmeen vahvasti udun ja pilvien peittämä. Västäräkit jatkavat kokoontumistaan, mutta eivät ne sentään vielä lähde. Ja onhan Vilhollakin vielä kahdeksan työpäivää ja yksi marathon. Tietysti myös pakkaus sekä siivous.