2.3 Konbini-Vilho

 Japanissa on päätasolla kolmen sortin kauppoja: automaatit, konbinit ja sitten supermarketit. Suomalaiselle ja eteläeurooppalaiselle konbini olisi supermarket, sillä kyseessä on pikkuinen kulmakauppa. Japanissa nämä ovat convenience storeja eli paikallisesti "konbini". Kulmakauppa muistuttaa eniten R-kioskia, mutta Japanissa näistä saa kaiken tarvitsemansa ruuan, juomat ja alkoholin. On tupakkaa tiskin takana ja erityisesti kylmiä juomia, snackia, kahviautomaatti ja itsepalvelukassa. Osa on enemmän ruokakauppamainen, hyvällä valikoimalla. 

Vilho lähtee oitis lähikauppaan, tarkalleen ottaen 1645. Hän käy kulman takana katsomassa 7-Eleven -kauppaa, mutta se vaikuttaa tosiaan R-kioskilta. Vilho menee toiseen kulmaan pientä kotikatua. Täällä on oikein mukavanoloinen My Basket -lähikauppa. 

Vilho on ekstaasissa. Japanilainen lähikauppa! 

Täällä mikään ei ole tuttua. Mutta mennään vähän takaisin päin, kadulle asti.

Ulkona on siis jo hämärää, mutta sää on suloisen lämmin, pehmeä. Japanissa on kuitenkin harmaata miltei koko ajan. Mutta säässä ei ole mitään napistavaa. Kadut ovat siistejä ja tässä kotikulmilla eletään käytännössä kävelykaduilla. Autot kruisaavat 7-Elevenin eli "Seiskan" luona Yatsuyama-doria, mutta täällä sisempänä mennään fillarilla tai kävellen. Silloin tällöin ohi hiipii joku huoltoauto. On rauhallista, ei tippakaan ruuhkaa, ei lainkaan melua, meteliä tai musiikkia.

My Basketin ulkopuolella on pino ostoskoreja. Ostoskoreissa on täällä aina kaksi kahvaa. Jokainen kori on siisti, niissä ei ole roskia, kuitteja tai mitään biomassaa. Yhdessäkään.

 Kaupassa on ensin hyvin siistejä hedelmiä ja vihanneksia. Tietysti kaikki maksaa satoja tai tuhansia, mutta sanotaan nyt tässä se, että sata yeniä on 60 senttiä, tosin sanoen eurolla lohkeaa yleensä kurssista riippuen sellaiset 170 paikallista. Tonni on 6 euroa ja konbinissa on aika vähän useamman tonnin tuotteita. 

Suurin piirtein puolet kaupan tavaroista on sellaisia, mistä Vilho ei ymmärrä yhtään mitään. Lähestulkoon kaikki juomat ovat kylmähyllyssä ja sieltä tietysti mukaan lähtee olutta. Vilho ostaa heti vihreää teetä tölkissä, vettä ja pari bentoa ensihätään. Pussinuudelit eivät ole kovin yleisiä, etupäässä täällä pikanuudelit ovat purkeissa, niitä mukaan lähtee pari, varmuuden vuoksi. Purkkinuudelit ovat 100-200 yeniä, eli euron alle ja päälle. 

Lämpötila on korkea, joten sitä valmista teetä kannattaa kantaa kaupasta. Kahvituotteita on paljon, Vilho ottaa ison pullon mustaa kahvia jääkaapista ja ennen kaikkea sankarimme ostaa ponzua samaisen lähikaupan "pirkka-tuotteena". Kaunis puteli tätä sitruunasoijaa maksaa ehkä reilun euron. 

Kassalla Vilholla on edessä seuraava järkytys. Nuorisomediasta Vilho on oppinut sen, että kassa kysyy aina, otetaanko kassia. Vilho ei kuitenkaan ole oppinut vastaamaan kysymykseen, vaan puhuu jonkinlaista anteeksipyynnöin suolattua englantia. Kassaneiti on suloinen ja todella sydämellinen.  Hommahan käy niin, että ostoskori nostetaan tiskille ja neiti latoo sitten asiakkaan suunnasta oikealle ne ostokset. Osassa kaupoissa myyjä pakkaa ostokset asiakkaan kauppakassiin, mutta suomalainen voi myös pakata itse. Tota puhuen pääasiallisesti pakataan itse.

Viltsu on saanut pikavippinä "kolkyt donaa" vaimoltaan ja vetää maksutilanteessa rehvakkaasti esille kymppitonnin.  Tässä tilanteessa, jossa ostokset ovat about 4500, alkaa Italiassa tai Suomessa kassa vittuilla suhteellisen estottomasti, että eikö ole tasarahaa tai tarkempaa. Mutta kirsikankukka hymyilee kuin hääpäivänä ja pokkaa rahavirran sisään, hoitaa vaithorahat käteen ystävällisesti ja kiittää monta kertaa ja Vilho yrittää päästä samaan lukemaan ja kumartaa vielä ovensuussa. 

 Susivuori vie 80 metrin matkan lähikaupasta saaliin vaimolle. 

Vilho käy seuraavaksi Family Martissa ja lopulta myös lähimmässä "Seiskassa". Pahoittelemme, anteeksi, tämä on vain tyypillistä Vilhoa, jonkinlaista kotipesän turvaamista. Seiskassa Vilho maksaa kokeeksi kortilla ja sehän onnistuu melko helposti. Tosin kirsikankukka tässä kaupassa yrittää hommaa miltei kolme kertaa, mutta lopulta juttu menee läpi. Vilhoa lähinnä nolottaa ylenmääräinen ystävällisyys. Vilho on toki huomaavainen, mutta tietysti täysin kielitaidoton tomppeli. Vanhempana tämä on helpompaa, mutta nolouden tuntemus on aika lailla vakio.  

 Muuten Family Martissa Vilho kohtaa elämänsä ensimmäisen "kuuma hyllyn". Tosiaan tässä hyllyssä on kahvijuomia ja tsaikkaa kuumana. Toden totta, puhallin painaa kuumaa ilmaa drinkkeihin. 

Myöhemmin, Vilho käy  kaikkiaan kolmessa konbinissa, Family Mart toimittaessaan näistä viimeisen.

Myöhemmin, keski-ikäiset ovat yksiössään ja juovat teetä ja muita outoja juomia. Ajatukset ovat lennossa ja jossain kaukaisessa orientaalissa unelmassa. Asuntokubiikkelissa ei ole aidosti ikkunoita. Tilaa on ehkä 20 neiliötä, mutta mitäpä merkitystä moisella on nuorelle parille.  Vliho avaa viileän oluen. Jossain tuolla humisee suuri Tokio ja loputon, unohtumaton valtameri.