1354 kone laskeutuu, maassa
Vilho puhuttelee hieman naapurissa istuvaa pappaa ruotsiksi. Ikämies on pudottanut puolen tusinaa kertaa tavaroitaan, vieressä olevat japanilaiset ovat häntä auttaneet, Vilho on kerännyt tavarat maasta käytävän puolelta. Vilho näkee tietysti leffateksteistä ihmisen äidinkielen. Toivotetaan hyvää jatkoa. Pappa jää viimeiseksi, hän tietää tukkivansa käytävän muuten. Vilho sanoo aina mukamas vihaavansa vanhuksia, vanhukset pitävät Vilhosta ja hän ymmärtää heitä hyvin, auttaa usein ja kunnioittaa aina. Vanhuudessa satuttaa ihmisyys ja olisi helpompaa olla näkemättä ihmistä.
1408 päästään ulos koneesta
Täällä on tosiaan lämmin. Kostea, pehmeä ilma ja taivas on tosissaan merkillisen harmaa. Vilhno vitsailee Annikille, että onneksi vaatetta ei ole enempää kuin tämä t-paita. Takki on laitettu Vantaalla matkalaukkuun.
1454 Susivuoret saavat laukkunsa
Laukut saadaan toki pian, mutta sitä ennen arveluttavat pohjoismaalaiset matkailijat on pistettävä ruotuun. Ensin käydään toki pitkän käytävän ykkösvessassa.
WC-käynnin ja pienen varustejärjestelyn jälkeen Susivuoret jatkavat pitkällä käytävällä, joka johtaa niihin kuuluisiin maahantulomuodollisuuksiin.
Viimeisen toiletin kohdalla on se paikallinen katumustynnyri, johon voi jättää vierasmaalaiset elintarvikkeet.
Vilho on pistellyt aamutuimaan ihan tosissaan aitoa reissaria napaan 2+2 siivua ja muutenkin runsaita eväitä on syöty vakavissaan sekä illalla että aamulla. Japaniin ei haluta rääväsuita, roskajoukkoa eikä varsinkaan mitään eläin- tai kasviperäisiä sairauksia. Kaksi rääväsuuta on jo aika lähellä vapaata Japania, mutta eväitä heillä on vielä yhden kananmunan verran. Semibuumerit miettivät hetken, kuka valitaan vapaaehtoiseksi munansyöjäksi, mutta Vilho kehottaa heittämään egun katumustynnyrii.Sen virkaa toimittaa kiinalainen kippiroskis. Ohjeet eivät kiellä kananmunia, mutta Vilho ei halua tulla yllätetyksi muna taskussa sen enempää kuin alkaa syömään tuota proteiinipaukkua juuri tässä tilanteessa.
Semibuumereille ruuan heittäminen pois on raskasta. Ruoka tulisi kierrättää ruuansulatuksen kautta, muuten sitä ei pääse laihduttamaan. Munasta kuitenkin luovutaan.
Todetaan vielä sekin, että nyt on nähty pitkä lento, jossa ei ole yllättänyt nälkä eikä jano, sillä vettäkin on vielä litra jäljellä
Seuraavana mitataan lämpötila. Koko matkakarja paimennetaan ensimmäisille porteille, jossa vastassa on kamera ja virkailija. Tässä bongataan kuumeiset reissaajat ja lapuissa varotetaan dengue-kuumeesta.
Ystävällinen virkailija paimentaa kaikki länsimaalaiset tai muut muukalaiset nätisti jonoon, kuitenkin kaksi sittemmin tunnistamatonta loskaturpaa kävelee oikealta kaartuvan jonon ohi. Vasemmassa laidassa on japanilaisten menoaukko, joten suoraakin voi kävellä ja heti vasemmalle. Mutta pari lumiturpaa vaan kävelee jonon ohi puolivahingossa ja ohittaa muut matkustaja kuumejonossa. Ja ei - en tunne näitä tyyppejä.
Rajaviranomaisten merkintä: Ei kuumetta, ei mainittavasti käytöstapoja.
Kuumejonon jälkeen alkaa sitten kunnon labyrintti ja veikkauskuponkien täyttäminen. Labyrintti on lentokentille ominainen ohjausnauhojen sokkelo, jossa kierretään kymmenen metrin matkaa kilometri. Mennään siis edestakaisin. Näissä tiloissa on yleensä melko matala katto ja korkea lämpötila. Se veikkauskuponkipuoli tästä jutusta on se, että maahantulodeklaraatio pitää täyttää ja lähempänä sitä maalia tässä hommassa on veikkauspisteistä tuttuja pöytiä, jossa voi keksiä pahviin kirjoitettavia asioita, esimerkiksi kotiosoitetta Japanissa, josta vaikkapa Vilholla on tietoa suurin piirtein pääsaaren tarkkuudella.
Julistuksessa kerrotaan tai vakuutetaan, että maahan ei tuoda mitään pahaa ja ollaan tietoisia siitä mikä on pahaa ja juuri sitä ei tuoda maahan ja jos tuotaisiin, niin tiedettäisiin että se on pahaa ja siitä seuraisi pahaa ja ei tarttisi tulla ja jos tulee, ei pääsisi koskaan pois. Kysymyksessä on siis tärkeä dokumentti.
Fiksu Annikki on täytellyt pahvit kotonaan Suomessa ja nuorisomediaa seuraava Vilho on sitten havahtunut siihen, että pahvintäyttämisestä pitäisi olla tuotteena QR-koodi. Nyt ne koodit ovat puhelimessa. Sitten vaan jonotetaan innokkaasti, että päästään tarjoamaan sormenjälkiä ja QR-koodia.
Espanjankielinen nainen ottaa jonosta valokuvaa. Viereisessä pylväässä lukee, että valokuvaaminen ja videointi ankarasti kielletty. Tosin samassa pylväässä lukee, että varaa QR-koodi esille ja alempana, että älä käytä puhelinta täällä. Vilhon mielestä tarkoitus on se, että ne puhelut voisi jättää muualle. Suurin osa tulee kuitenkin koodit luurissa, mutta on niillä veikkauspisteilläkin vipinää.
Passintarkastuksessa vastassa on aika kypsä Tanaka, hän on immigraatio-viranomainen, kai kääntyy suomeksi maahanmuuttoviranomainen. Passi syötetään koneeseen, vekkulin moduulin edessä annetaan etusormien sormenjäljet ja vekotin ottaa kuvan. Vilhon kohdalla näkyvä lopputulos on tärähtänyt ja silmät ovat kiinni, mutta ehkä se riittää tai valtakunta sai paremman. Sormenjäljistä ei ole suurempaa tietoa.
Sitten skannataan se QR-koodi, Tanaka lukee sen päälle jonkun oman pahvinsa, varmaan jonkinlainen kuittaus asialle. Murahdus (äänetön) ja sitten pääsee eteenpäin (ei todellakaan läpi vielä).
Sitten saadaan ne laukut eli päästään laukkuhihnalle ja kello on 1451.
Laukut saadaan pian. Nyt pitää valita vielä uudestaan seuraava declaraatioreitti. Pahoittelen syvästi, mutta väsynyt Vilho ei enää tiedä, mikä seuraava steppi on - käsitys on kuitenkin se, että kyseessä on kuitenkin viranomaisten kruunattu leskikuningatar, valtakunnan vahvin tytär: Tulli.
Nyt laukut on jo saatu ja vaihtoehtoja on a, d, b, e tai jotain sinne päin. Osa ohjeista puhuu "paper" vaihtoehdosta ja ensimmäisenä taitaa olla "a" tai "d" ja se on kovin helppo reitti. Vilho katsoo hommaa kaksi minuuttia, kun Annikki pakkaa matkalaukkuaan.
Vilholla ei ole mitään sauhua mikä kirjain olisi sopivin salmiakkiaakkonen päättää tämä viranomaisjonotus. Mutta katselu on tuottanut sen verran tiedustelutietoa, että Vilho, tuo eturivin urhein urho, lähettää vaimonsa kysymään ystävällisiltä kirsikankukilta ohjeita. Ohjeet saadaan, takavasemmalla on automaatti, jossa voi tehdä seuraavan decleraation. Sehän on se sama kuten aiemmin, mutta taitaa olla eri viranomainen, juuri tuo mainittu valtakunnan Tuhkimo, kahden kengän prinsessa. Takavasemmalla on booth, jossa voi skannata saman QR-koodin, saman passin ja kuitata, että ei ole tuomassa mitään pahaa tai tullaamatonta liian hyvää Japaniin. Kone kiittää ja toimii nopeasti. Rituaalin merkitystä ei tiedetä, mutta tutkijat jatkavat työtään.
Tämän tekoälyn jälkeen päästään todella lyhykäiseen jonoon tulli-oltettuun. Tullin tiskeillä on J-poppareita tai muuten muodollisesti päteviä kundeja, jotka ovat juuri saman verran ystävällisiä kuin rajan Tanaka-san oli kylmäkiskoinen. J-poppari vilkaisee Vilhon passia, ei halua pöydällä olevaan lukijaan QR-koodia, viittoo vain ystävällisesti Vilhon... Japaniin. Vilho rakastaa Tullia, erityisesti tässä vaiheessa Japanin tullia. Tulkaa Suomeen työvaihtoon, katsotaan ne haalarijutut sitten tarkemmin aikanaan, pliis.
1507 Susivuoret pääsevät pois lentokenttämuodollisuuksista
Nyt kukaan ei kysy enää mitään koodeja eikä passeja. Tunne on huumaava.
Pikaisesti löydetään oikea suunta junille. Annikki ehtii jo kivahtaa Vilholle, junamatka on Annikin tiedossa ja hallussa.
1511 Annikki on ostanut matkakortit automaatista.
Nythän on niin, että kaksi virkailijaa on Pasmon automaatilla. Itse asiassa virkailijanainen käyttää automaattia ja Annikki kertoo mitä haluaa. Nainen on sydämellinen, tehokas ja nauravaisen ystävällinen. Vilho kumartelee lopuksi sivummalta. Vieressä on portti oikealle linjalle. Virkailija tarvitaan tähänkin, typerät ummikot eivät tiedä mihin tuliterää matkakorttia näytetään, portteja on erilaisia ja aukkoja on varmaan 3-4. Edelleen ystävällistä toimintaa, eikä kukaan häiriinny, ruuhkaa ei ole.
Vilho tapaa ensimmäiset automaatit laiturilla. Maksaa voi matkakortilla. Vilho kumartaa ensimmäiselle tavara-automaatille.Näitä on Japanissa 5 miljoonaa.
1525 juna Hanedasta Shinagawaan. Linja 11.
Annikki istuu, junavaunu on kapea, ruuhkaa ei ole eikä mitään epäkohtia. Ihmiset ovat hiljaisia, siistejä ja huomaavaisia. Myöhemmin, keski-ikäinen antaa paikan eläkerouvalle, vieressä luurit päässä istuva teinipoika on omissa maailmoissaan, mutta havahtuu pian ja antaa toiselle rouvalle paikan heti. Rouvat kiittävät sydämellisesti. Vilho nieleskelee jotain ja katsoo harmaata kaupunkimaisemaa, joka lyhyen maanalaisen jakson jälkeen sukeltaa esiin.
1540 Shinagawan asemalla
Asema on suuri mesta, mutta täällä pääsee helposti eteenpäin. Junasta on helppo nousta laukkujen kanssa, ihmiset ovat huomaavaisia liki huomaamattomasti he tekevät tilaa. Kukaan ei kapua niskaan uusista, laiturilla olevista matkustajista.
Vilho johtaa nyt, mennään kohti "suuta" eli exitiä. Japanilaiset järjestyvät jo ennen liukuportaita vasemmalle, siistiin jonoon. Kukaan ei ryysää tai tunge. Suuren aseman uumenista päästään länteen, sehän on looginen suunta itäpuolella rataa asuville.
Mobiilidatasopimukset ovat sellaisia, että Vilholla on 14 vuorokauden paketti Japanin datahuttua ja Viltsu ei avaa sitä yhteyttä vielä. Vilho on opetellut ulkoa reitin asemalta asunnolle, kiitos G-mapsin. Koska tässä on rataa hyvin paljon ja meri vieressä, on parasta tulla lännestä suurta tietä, siltaa ja tasaristeyksen kautta. Matkaa on 1.1 km ja Vilho tuntee sen.
Ulkona on lämmin, kosteaa ja toki harmaata. Ilma on kuin linnunmaitoa. Ympäristö on umpeensa urbaania, ei kaunista, mutta siistiä ja aivan uudenlaista. Tällä reitillä on hiljaista, kuin Suomessa. Liikennevaloristeys, hieman myöhemmin ollaan 7-Eleven -kulmakaupalla, se on maamerkki Vilholle kotikadusta, pienestä alle satametrisestä kadunpätkästä.
1604 Annikki astuu asuntoon 1.1 kilometrin marssin jälkeen.
Koska avataan koodilukko, Vilho saa avaimen. Päästään sisään seuraavaan Susivuorten piskuiseen lemmenloukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti