Vilho ajaa auton melkoiseen rinteeseen ja valtavan oliivipuun alle. Tässä ei voi tehdä mitään isoa virhettä, muute Peugeot kierii jonnekin todelliseen lepikkoon, kymmeniä metrejä merta kohden. Meri tosin on kaukana, vaikka näkyykin pikkuisen, sillä ollaan Patrimonion viinikylän rinteisellä asunnolla. Täällä menee päätie kiemurrellen ylös ja koko elämä on sen ympärillä, mikä talo alempana, mikä ylempänä. Jopa hautausmaa on täällä kahden puolen tietä ja melkoisessa rinteessä.
Susivuorten seuraava huusholli on kesämökkitasoinen asunto perheen talon alakerrassa. Voisi melkein sanoa kellarissa, sillä rinteessä tosiaan ollaan ja perheen asunto on osittain tietasossa ja sen päällä olevassa kerroksessa, Susivuoret ovat sitten itsekin katutasossa, mutta katua ei ole ja vieressä on vain se kärrypolku, josta naapurit menevät alarinteen muutamaan taloon.
Ollaan landella. Huusholli on aika pölyinen ja nuhjuinen, mutta elinkelpoinen. Edessä on kaksi yötä tässä, joten Vilho on tyytyväinen, että sai auton yhtenä palana oliivipuun eteen ja olutta hamuten sankarimme toivoo, että hän jotenkin saa ajoneuvon myös pois tuosta jyrkänteeltä. Istutaan ulkona, sillä vielä on valoa ja lämpöä. Sisätiloissa ei tee mieli olla, mutta oma piha on mainio ja rauhallinen. Toisinaan tästä menee muutamia mummoja ja muita reippaita ohi, sillä aikanaan Vilholle selviää, että jyrkkä kärrypolku asunnon vieressä on virallinen kävelyreitti. Ja vaikka siitä ei autolla pääse läpi, niin jotenkin talon vierestä saa kulkea kohti kirkkoa ja alamaastoon. Ystävälliset ihmiset tervehtivät pihapöytänsä ääressä istuvia Susivuoria. Vilho ottaa toisen oluen.
Täälläkin punarinta aloittaa iltalaulun. Nyt ei näy kovin usein isohaarahaukkoja, mutta toisinaan kyllä. Kyyhkysiä on yhä ja uutuutena Vilho näkee mustarastaan. Erikoinen hönkäisevä ääni on appin mukaan varpuspöllö ja se kuuluu kahtena ilta. Joku tikkakin täällä vetelee, app on sitä mieltä lyöntitahdista, että se olisi käpytikka, mutta onko sitten hakattava kohde(puu) niin eksoottinen, että Vilho ei meinaa sitä tunnistaa. Illalla näkyy muutama lepakko.
Täältähän näkyy merestä pala, upea vanha ja suuri kirkko ja sen takana on viinitarhoja. Alueella on vanhoja puita, on tammea ja ties mitä, mutta ennen kaikkea fantastisia satavuotiaita oliivipuita. Täällä kaikessa on historiaa ja sen huomaa.
Susivuorten pihassa on hauskat värivaloketjut, joita ei nyt käytetä - siis sellaiset puutarhaan ristiinrastiin sijoitetut värillisten hehkulamppujen ketjut. Mutta sivummalla on viikunapuu ja hedelmiä täynnä oleva hieno sitruunapuu. Alempien naapurien pihassa on useampi komea klementiinipuu, niitä Annikki kahdehtii.
Mutta itse majapaikka on vaatimaton, mutta riittävä. Susivuoret syövät, ovat pimeään asti ulkona ja juovat viinejä loman lopputunnelmissa. Tähtitaivas täyttää taivaan vähitellen ja muutama planeetta on kirkkaana. Kauempana on meri ja aallot hierovat rantoja kuten ovat aina tehneet mustan taivaan alla, aivan kuten kaipaus jonnekin hieroo Vilhon sydäntä loputtomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti