Annikki on päättänyt lähteä lauttamatkalle pääkaupunkiin, joka tosiaan häämöttää lähellä. Vilho on ajatellut käydä uimassa ja ottaa mahdollisimman rauhallisesti.
Kiireettömän aamun jälkeen Vilho vie Annikin lähelle markettia eli pienen Porticcion satamaan. Tänäkin aamuna aamiainen ja kahvit on nautittu parvekkeella, ja kyllähän Susivuoret tietävät, että muutaman päivän päästä nämä parveke-elämän pätkät ovat takana pitkälle kevääseen asti.
Tässä onkin yksi asia, mistä Vilho jaksaa puhua. On aika helppo naureskella sille, että on todella keski-ikäistä istua parvekkeella ja nauttia säästä. Tästä kauneusvirheestä huolimatta Vilho on jo pitkään tarrannut näihin tilanteisiin kiinni, sillä pitää oppia tunnistamaan hetket, jolloin ei kannata hötkyillä ja lähteä kaahaamaan jonnekin tekemään jotain tekemisen pakosta. Usein tuntuu siltä, että ihmiset ravaavat paikkoihin jotain touhuamaan, ettei vaan elämä mene ohi, mutta sitten haikaillaan hetkiä auringossa ja sitä, että saisi vain olla. Kevät- ja syysmatkoillakin päivät ovat lyhyitä ja kuudelta on usein pimeää. Seitsemältä ei kannata enää porata parveke-elämän perään, vaikka tarkenee siellä silloinkin, mutta päivä on kyllä maillaan.
Annikki lähtee pienellä lautalla saaren pääkaupunkia kohden ja Ajacciohan näkyy koko ajan Susivuorten kylään. Vilho kruisailee hieman rantaa suoraan etelään ja pohtii seuraavaa liikettään. Ajaminen ei sinänsä ole suurta viihdettä, mutta tuleepahan nähtyä pätkä muutakin rantaviivaa. Vastaan tulee pian Isolellan kapea sarvimainen niemi ja sen kupeissa merta näkyy molemmin puolin ja nättiä pikku venerantaa ynnä muuta pittoreskia. Ruppionen kylässä vieressä on sopivasti bensa-asema ja Vilho tankkaa auton ensimmäistä kertaa matkalla. Homma käy helposti ja kassalla maksetaan. Vilho palaa asunnolle ja autokin on nyt valmis seuraavana päivänä odottavaan pidempään ajomatkaan.
Asunnolla Vilho hieman kokoaa itseään ja juo reilusti vettä. Pitäisi tehdä tuontiostokset ja uimassa olisi käytävä, koska nyt se on helposti mahdollista. Vilho miettii miten yhdistäisi hommansa, mutta ajettuaan rauhassa partansa toteaa, että helpointa on painella minivarustuksessa uimaan ihan jalan ja palata asunnolle sitten huoltamaan itsensä kuntoon.
Vilho kävelee shortseissa rannalle ja snorklaa rauhassa. Muutama pieni ja nätti simpukan kuori löytyy hienolta hiekalta. Vedessä on tuttuja vaaleita kaloja tummine pyrstöineen. Meri tekee todella hyvää ja aurinko on lempeää. Välillä Vilho vain on rantavedessä ja täällähän saa olla rauhassa. Kaksi ihmistä reissun aikana kävelee rantaviivaa pitkin, muuten saa olla omissa oloissaan. Tietysti rantatie ja sitten talot ovat lähellä, mutta kummastakaan ei ole mitään harmia tai edes mainittavasti melua.
Asunnolla Vilho toteaa lopulta, että täysi pesu on paikallaan, sillä hienoa hiekkaa on selässäkin, kun Viltsu lämmittelee parvekkeella. Pikkuhiljaa iltapäivä etenee ja on sopiva hetki lähteä siihen tuttuun, hyvin varusteltuun markettiin.
Carrefourista Vilho ostaa kaksi Bordeaux-punaviiniä kotiin ja Réunionilta peräisin olevan rommi-vanilijaliköörin, juoman jota ei tarvitse Suomesta edes etsiä. La Réunion on siis se pieni trooppinen saari, joka pitää seuraa Mauritiukselle Intian valtameressä. Näistä piskuista saarista länteen päin on suuren suuri Madagaskar. Itsenäisellä Mauritiuksella Susivuoret kävivät kerran lomailemassa, mutta Ranskaan kuuluva naapurisaari on kokematta. Täällä Korsikallakin viinahyllyssä näkyy se, että Ranskalla on saarikiinnityksiä maailman merillä, sillä rommia on saatavilla paljon, laajasti ja edullisesti. Sokeriruokoahan tuolla päin pusketaan usein täyttä häkää.
Muuten Vilho tutkii häiritsemättä maustehyllyn ja kynätelineet hyvin tarkkaan. Pikkulahjoiksi tarttuu minipippurisiroittimet ja pari pakettia Provencen yrttejä, joita täällä saa erilaisissa pakkauksissa ja mausteina ne ovat sellaisia, että tulevat käytettyä myös. Kynähyllystä löytyy Vilhon rakastaman BIC-nelivärikynän terävämäpi versio, jossa on 0,8 mm kärki. Sitä ei tule Suomessa vastaan, vaan keskiterää ainoastaan, mutta täällä suuren valmistajan pännät ovat myös puoli-ilmaisia, joten pari pitää ottaa, että vaimokin saa.
Lopulta lounasta syödään vasta kun Annikki on saatu läheisestä satamasta atuoon ja kaksikko jälleen asunnolle. Annikki on ollut pikku merimatkoihin ja kaupunkireissuun tyytvväinen, kaupungissa on ollut myös suuri risteilyalus paikalla ja jopa ulkomaalaisia. Lounaaksi luvassa on uuniruokaa, ranskalaisversiota lihaperunalaatikosta. Se on mainiota. Sitten pakataan aikanaan, kun parveke-elämästä on vielä nautittu. Nyt on se halloween-ilta ja täälläkin ehkä väki katoaa hieman lokakuun loppuessa.
Illan ruokana on ankka-confit. Tätä saa kaikkialla Ranskassa edullisesti ja kyseessä on siis ankanreidet kastikkeessa. Annikki hoitaa valmistelut ja höystää ruokaa sillä, mitä kaapista vielä löytää. Ankkoja voi käydä kyllä sääliksi, mutta tämä muona on järkyttävän maukasta, vähän kuin tummaa mutta mureaa kanaa, silti selvästi aromikkaampaa.
Vielä on aika viininjuontiin ja äänilevyihin. Pakkaus etenee hyvin ja jälleen kerran alkavat ne kuuluisat pillit olla pitkälti pussisssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti