Iltapäivällä Susivuoret saapuvat rannikolle. Filitosan jälkeen on ajettu todella pahaa kärrypolkukiemuraa kilometritolkulla. Etäisyydet eivät ole suuria, mutta tie on huonoa ja koko ajan serpentiiniä. Vilhon on pistettävä koko tarmo ajamiseen, sillä infrakin on niin huono, että teräväreunaisia kuoppia pitää varoa metri meriltä. Ajonopeus on 30-50 km/h, joten matka ei kovaa etene.
Susivuoret löytävät zigzag-taistelun jälkeen majapaikan oikein helposti ja on tavallaan hassua tupsahtaa melko korkeatasoiselle ranta-alueelle aivan mahdottomasta rinnekorvesta ja huonolta tieltä. Ja uimaranta heti asuinalueen edessä onkin, hienokin vielä.
Mutta Vilho ei jaksa vielä keskittyä hienoon hiekkaan ja kauniiseen merimaisemaan, sillä edessä on kuitenkin asuntoon pääseminen. Tämä majoitus onkin lopulta yrityksen hallussa ja ohjeita on tullut paljon. Edessä on siten ajoportin koodia ja alaoven avaamista ja sitten on vielä koodin takana oleva avainkotelo itse asunnolla. Näissä itsekirjautumisissa on puolensa, mutta kaikkien koodien ja ohjeiden kanssa homma on vähän Mission Impossible -henkistä.
Lyhyestä virsi kaunis, mutta tekoäly sanoo "ei" ja avainta ei tosiaan saa asunnon avainkotelosta ennen kello neljää. Susivuoret näyttävät laitteelle nyrkkiä ja lähtevät kävellen rantakadulle.
Sää on erittäin hyvä ja mukavan lämmin, miellyttävän merellinen tunnelma saattelee Susivuoria matkallaan jalan alas rantakadulle. Nyt vieraillaan ajantuhlausmielessä lähikaupassa ja sitten syödään uusia eväitä rannalla. Vilho ottaa paidan pois ja juo olutta. Syödään kolmioleipää. Vilho otti kaupasta myös pari suurta vesipulloa, näillä peruseväillä varmaan pärjätään tämä päivä, Susivuoret ovat miettineet, etenkin kun muonakasseissa on kaikenlaista ruokaa ja juomaa.
Hieman myöhemmin ja odottelun rannalla jälkeen avaimet saadaan asunnolle ja vähän aiemmin Vilho on kantanut tavarat ovensuuhun. Näin siis kello 16 päästään asettumaan taloksi. Asunto onkin lopulta oikein mukava ja iso parveke antaa rinteen puolelle. Ei sii merinäköalaa, mutta rauhallista on ja kissoja liikkuu uuden taloyhtiön takamaalla ynnä parkkipaikalla. Kakkoskerroksesta on myös mukava väijyä naapureita ja paikallista loma-alueen hiljaiseloa.
Vilho on jo tovin seurannut sadetulvien kehittymistä Espanjassa, erityisesti Valenciassa. On 29.10. joten tänään on hulluin päivä Itä-Espanjassa ja katastrofi on valmis. Twitterin myrskytilien kuvamateriaali on sellaista, että Vilholle on alusta asti selvää, että isosta jutusta on kysymys. Pian puhutaan 50 menehtyneestä, Vilho sanoo näkemänsä perusteella, että luku taatusti kaksinkertaistuu, ehkä nelinkertaistuu. Sillä niin menevät autot kuin tyhjät purkit Castellonin ja Valencian kaduilla ja vettä on talojen väleissä kuin joessa ainakin. Sademäärä on päivässä suurempi kuin normaalisti vuodessa. Sitä sopii miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti