Vilho on nukkunut nyt hyvin ja Susivuoret ovat menneet melko ajoissa nukkumaan. Siten herätäänkin jo kunnon ihmisten aikaan ja tuntuukin ihan hyvältä. Tämä Porticcion kulmilla oleva asunto on varsinainen loma-asunto ja laadukaskin, valmistunut vasta 2022 ja paikat ovat vielä kunnossa ja siistejä.
Itse asunnossa on kahvikone ja kaikenlaista pientä löytyy myös kaapeista, on pikakahvia, kahvikapseleita ja muutama muukin tarpeellinen juttu. Aamiaista syödään parvekkeella ja tämä on aamuauringon puoli. Mutta itse asiassa aika armollisesti aurinko kiertää pian sivummalle ja siten täällä on päivällä oikein kohtuullista. Aamun aurinko on vielä maltillinen, joten siitä pystyy myös nauttimaan.
Täältä ei näy niin paljon isohaarahaukkoja, mutta alueella liikkuu muutama keltavästäräkki ja sitten eksoottisesti löytyy punarintaa ja sinitiaisia. Mustaleppälintuja, jotka ovat tummanpuhuvia kivitaskua muistuttavia nitkuttelijoita, löytyy täältäkin yleisenä. Näitä lintuja on näkyvistä pikkulinnuista saarella eniten. Närhiä näkyy takamaastossa täälläkin, samoin tietysti variksia ja turkinkyyhkysiä.
Vilho laittaa patonkia uuniin ja juo kahvia. Täällä ei ole mikroa, mutta uuni on todella tehokas ja liesi on nopea induktioliesi.
Tietysti Susivuoret lähtevät rauhallisen aamun jälkeen käymään varsinaisessa Porticciossa kaupassa. Vilho ajelee rantatietä Carrefour-marketille. Täällä on rajoitus 50 km/h mutta pitkä pätkä on myös 30 km/h, eikä kukaan ranskalainen halua ajaa niin hiljaa. Siten Vilho on vähän rasittavassa tilanteessa, kun puskurissa on asuinalueellakin joku innokas. Onneksi touhu ei ole aggressiivista.
Carrefour ei ole valtava, mutta täälläkin valikoima on aika hieno ja vähän yläluokkainen. Pääasiassa tämä rantasuora on pikkuisen parempaa rantaa, tulee mieleen mannermaan Riviera. Täälläkin kulkee vanhoja rouvia, jotka sekä jalan että autolla tuntuvat tietävän, että heillä on pysyvä etu(ajo)oikeus hallussaan. Mutta väki on ystävällistä ja paikat siistejä, pääasiassa melkein joka ikinen on ranskalainen ja naamaltaan edustaa sitä kuuluisaa "kantaväestöä". Mutta ei täällä muita ulkomaalaisia vastaan tule, eikä muita kieliä kuulla näillä rantakilometreillä, vaikka väkeä on yllättävänkin paljon. Varmasti melkoinen osuus täällä on mannermaan "kesämökkiläisiä", jotka putkahtavat säännöllisesti osakkeelleen Ajaccion lentokentältä.
Palattuaan asunnolle Susivuoret nauttivat vähän virvokkeita ja piirustusvälineitä viritellään. Sitten käydään rannassa jalan uimareissulla lyhyen kaavan kautta. Vesi on lämmintä, mutta virkistävää, ei mitään kuumaa mutta riittävän lämmintä. Hiekka rannalla on hyvin hienoa ja tarttuu tomuna kaikkeen. Vilho kiertää hetken snorkkelin ja maskin kanssa. Kalojakin näkyy, mutta tämä on aito hiekkaranta eikä mikään laguuni tai kivikko, joten maisemat veden alla ovat hieman monotonisia. On kuitenkin mukavaa uida ja olla meren äärellä, sään ollessa erinomainen. Väkeä on siellä täällä, rauhallista ja siistiä on ja muutenkin miellyttävää.
Päivän aikana nautitaan lounasta, lepäillään, kirjoitellaan ja piirrellään. Kaupasta on saatu taas monenlaista hyvää evästä ja juomaa. Loma on kääntymässä loppua kohden, mutta vielä on aikaa ja mahdollisuus olla rennosti ja ennen kaikkea nauttia säästä ja elämästä sekä ulkona että terassilla.
Lounasruokana on proosallisesti tuorepizza uunista, mutta illalla Annikki laittaa kanipataa. Sellaista ei Suomessa tule syötyä, mutta täällä tuon lihan löytää lähikaupastakin. Ruoka on hyvää, eikä juomissa ole valittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti