3.0 Seefelder Joch - tai hei siis miten nää vuoriryhmät menee

 On kolmas matkapäivä ja toinen kerta kun herätään Seefeldissä. Susivuoret ovat juoneet viiniä pitkään illalla ja puhuneet valtavasti. Omituinen tapa hoitaa parisuhdetta, mutta valitettavasti se myös syventää yhdessäoloa ja samalla halua juoda lisää viiniä yhdessä. Merkillistä sekin, miettii Vilho.

Tänään Vilho kävelee Seefeldiä dominoivalle vuorelle ihan vaan karusti sorapolkuja pitkin - pääasiassa.

Seefeldiä hallitsee Reither Spitze eli se on korkein huippu kylän kupeessa. Vilho ei osaa oikein vuorten kielioppia, sillä tälläkin vuorella on varmaan viisi huippua, eikä kokonaisuudella välttämättä ole edes nimeä. Mutta Vilho on aina puhunut tästä vuoresta Reitherina, joten olkoon se Reither.

Wikipedia osaa kertoa saksaksi asian siististi: Reither Spitze kuuluu Erlspitzgruppeen, joka tunnetaan myös nimellä Seefelder Gruppe. Tämä ryhmä puolestaa kuuluu lounaiseen, itävaltalaiseen osaan Karwendel-vuoristosta, joka on Susivuorille hyvin tuttu tuosta Saksan puolesta. 

Vähitellen ja hitaasti Vilhon päähän taipuvat vuoriryhmät ja nythän on myös niin, että viime vuosien tuttu kotivuori Gehrenspitze, joka täältä näkyy, on Talheimin solan omaa vuoriryhmää. Mutta sen takana näkyvät puoliksi saksalaiset Wetterstein-vuoret. Vilhon kovasti pitämä heppalaakso on juuri Gehrenspitzen ja Wettersteinin  välissä ja tuo vuorijono päättyy Zugspitzeen. Saksan korkein vuori näkyy täältäkin, samoin hyvin viereiseltä Hohe Mundelta, ja on hyvin tuttu vuosista Ehrwaldin kylästä, Susivuorten parin vuoden majapaikkakylästä tuon suuren vuoren kupeesta.

Mutta iltapäiväksi kääntyneen päivän kuumudessa Vilho tallustaa yhä ylemmäksi korkeudesta 1200 metriä.

2.2. Gschwandtkopft

 Kuumuus hallitsee, mutta metsässä on varjoa ja sopivaa. Pian ollaan tämän vaatimattoman huipun päällä. Jonkun kannon kupeessa Vilho huomaa jälleen täällä yleisen sienen - tuohan on keltahaarakas. Pienen niityn jälkeen ollaan ylhäällä, lasketteluratojen yläpäässä.

Täällä on kaksi ravintolaa ja possu-teemaisen(!) köysiradan pääteasema.

Vilho pitää ensimmäisen tauon suositumman ravintolan tuntumassa. Ylipainoiset italialaiset tytöt meuhkaavat jotain terassin reunassa. Vilho on hakeutunut varjoon. Kakkosravintolan terassi on ihan täynnä, hienommassa vuoripukki-paikassa oli vain yksi pariskunta oluella sivuterassilla. Vilho ei ota edes valokuvia tekojärvestä, vaan lähtee kiertämään länteen kohti Möserniä. Vilho ei viitsi.

Metsässä, kulkiessaan sorapolulla Vilho huomaa, ettei ole mitenkään palautunut kesän tuomasta uupumuksesta. Hän käy päässään ylikierroksilla, miettii jotain merkityksetöntä työasiaa, vaikka voikin sysätä se syrjään helposti. Vilhon ylivertainen fyysinen kunto kestää kaikki marathonin jälkeiset vuorikävelyt, mutta pää ei tunnu kestävän suorittamista. Outoa ja erikoista. Vilho katselee pyökin lehtiä ja kokee hetken äärimmäistä surua ja suurta iloa; mutta kevyesti, jollain tavalla suomalaisesti. 

Lähellä on paikallinen mustarastas niityllä, eikä se ole samanlainen kuin koti-Suomessa. 

Vilho katsoo kahta kelloaan ja takoo metrejä alaspäin. Kymmenen kilometriä on tullut jo täyteen hassulla päiväkävelyllä, väsymyksen varjo on jossain pään päällä. Urheilualueella Vilhoa ottaa jo päähän, kun hän joutuu kiertämään suuret alueet aidatun jalkapallo + rullahiihtoradan takia. Olympiabadin tuntumassa olo hellittää, siellä on hieno Seekirchle, ehkä uusbarokkinen valkoinen kappeli puron varressa. Purossa on taimenia, Vilholla on aikaa katsoa veteen kunnes hän löytää ensimmäisen, toisen ja sitten vielä seitsemän muuta pientä lohikalaa. Ne ovat tässä vedessä arkoja. 

Vilho käy maastovarustuksessa Billassa, ostaa nuudeleita, halpaa punaviiniä ja edullista olutta. Annikkia varten Vilho ottaa kahvijuomaa ja manteleita. Itselleen hän varaa halpoja pähkinöitä. Nyt varataan myös Knorrin nuudeleita, sillä rinteen jälkeen tarvitaan nopeita aterioita. Tässä maassa nuudelitkin ovat kalliita, edullisetkin ovat yli euron. Vilho ottaa paahtoleivän, ja alennetun salaattisekoituksen, sen saa 1,10 eurolla. 

Kotona on kiva olla ja juoda radleria ja olutta. Annikki on ollut Telfissä bussilla ja hänkin tuonut kaikenlaista hyvää kaupoista. 

Tehdään vielä piirrustuksia ja vesivärihommia. Terassielämää ja myöhemmin ruuanlaittoa. Lämpö jatkuu, parvekkeella on kovin mukavaa.

2.1 Vilho metsäpolulla

 Seefeldin järveltä Vilho lähtee metsäpolulle. Ollaan hiihtokaupungin laidalla, joten ei tästä tule mitään erävaellusta. Mutta polulla on aika hiljaista. Muutama germaanipariskunta, eläkepuolelta, tulee vastaan, osalla miehistä on muuten täällä vielä komeasti järjestelmäkamera. Käpytikka mekastaa mukavasti jossain ja metsä antaa suojaa auringolta. 

Vilho ohittaa pari patua. Halti tulee pian eli "haltihetki", 1323 metriä, mutta mitään taukoa ei myönnetä eikä sitä anotakaan. Aina Vilho katsoo puita ja miettii mitä ne ovatkaan. Kaikki pitää opetella uudestaan, mutta täällä pyökki on miltei valtalaji lehtipuissa. Pyökit ovat kauniita puita, ja tuovat historian Vilhon mieleen. Vilho puhuu videolla usein Suur-Germanian luonnosta "satumetsinä". Nämä ovat kauniita metsiä, eivät aina niin kovasti luonnontilaisia, mutta osa meistä on lapsena kohdannut saksalaisia satuja ja Paroni von Münchhausenin seikkailuita. Siellä pyökit, kauriit, saksanhirvet ja ihmeet ovat arkipäivää.

Täällä metsä rajautuu laskettelurinteeseen, mutta yksikin puu riittää Vilholle mielikuvituksen ravinnoksi. Ja tietysti vuoret, pienetkin. Ja on ihanaa olla hetken vapaa.

2.0 Vilho käy Gs, tai siis Gsch... Gschwandtkopftilla

 Toisena matkapäivänä Vilho herää yllättävän aikaisin ja pääsee myös liikkeelle. Voimat eivät riitä vielä isompaan vuoreen, joten ohjelmassa on paikallinen kotimäki, Gschwandt. Siinä on tosiaan yhdeksänkirjaiminen sana, jossa on yksi vokaali ja alussa viisi konsonanttia putkeen.

Tämäkin päivä on aurinkoinen, sadetta ja pilviä on luvattu, mutta sadetta ei tule ja pilviä on aika vähän.

1.2 Matkapäivän kellonaikoja ja vähän muuta

0500 herätys

0531 Vilho ulkona

0544 Vilho asemalla

0553-0620 juna lentoasemalle

0629 Vilho saa dokumentit ulos lähtöaulan laitteesta

0635 turvatarkastus jo OK

0742 koneessa Airbus A350 

0814 take-off, Helsinki-Vantaa -> siirtyminen Saksan aikaan 0714

0914 maassa MUC. Etuajassa.

0927 ulos koneesta

0934 käyty WC ja odotetaan hihnalla laukkuja

0942 laukut saadaan

0954 leiri lähellä terminaalin kaukobussiasemaa. Sinne on marssittu pitkä matka terminaaliin siipeen ja kakkosterminaalin puolelle

Käytävän penkeillä odotetaan bussia. Tässä on lähellä kauppa ja WC. Penkeissä on pistorasia sopivassa kohdassa, kun sen tietää. Kaupasta Vilho juo kaksi pulloa kylmää Radleria, Annikki schorlen ja drinkin. Syödään eväsleipiä. Käydään vessassa ja Annikkikin käy kaupassa. 

n.0955 bussissa. 

1007 bussi lähtee MUC-lentokentältä kohti Müncheniä.

1147-1200 München. Sää on lämmin, kesäinen, aurinkoinen

1315-1330 about. Saksan poliisi Polizei tekee tiellä passitarkastusta ja koko bussin paperit katsotaan pysädyksissä levikkeellä. Kahden matkalaisen asioita selvitetään perusteellisesti. Bussi on näin myöhässä.

1349 bussi lähtee Garmisch-Partenkirchenistä 

1431 ollaan viimein Seefeldissä (31 minuuttia myöhässä). Täällä on aurinkoisen kuumaa ja reilusti yli 20 astetta.

1450 Susivuoret ovat asunnolla ja pääsevät koodilukosta sisään. 

n. 1530 Vilho lähtee käymään kaupassa EuroSpar

välipalaa.

n. 1650 Vilho lähtee käymään uudestaa kaupassa ja palaa 1730.

Annikki on päiväunilla, Vilhokin menee nukkumaan.

Hämärän aikaan Vilho herää, Annikki on terassilla. Vilho käy suihkussa ja menee terassille juomaan oluen. On hieman viileää. Taivaalla alkaa hahmottua tähtiä ja mm. Otava. Lentokoneita kulkee paljon mustaa taivasta vasten, kadulla lähinnä kävelijöitä ja kaikkiaan on hiljaista.  

Ilmassa on muutama lepakko. Leutaschin suunnalla käy ukkonen, salamointi näkyy, muttei kuulu.

Syödään leipää, mozzarellaa, leikkeleitä, juustoa ja vihanneksia. Viiniä. Molemmat ovat väsyneitä. Ilta on pian hyvinkin tumma, lempeä ja rauhallinen.

 

 

1.1 Vilho ja Airbus A350

Uusi kalusto, josta Vilho puhuu, on Finnairin Airbus A350.

Koneessa kokoluokka on siis sellainen, että penkkirivejä on kolme eli ikkunarivien lisäksi on keskirivi, kaikki nämä kolmen jakkaran kokonaisuuksia. 

Vilhon tämänpäiväinen ensilento Müncheniin A350:llä jättää hyvän tuntuman. Iso lintu kulkee pehmeästi ja nousee myös pehmeästi. Meno on "smoothia" ja nyt ei varmaan ollut keliä muutenkaan, mutta mitään värinöitä ei reissussa koettu, ei edes Baijerin peltoaukeiden yllä, missä aina lämmin ilmamassa on nousussa.

Kone tuntuu tilavalta ja ilmavalta. Käytävät eivät vaikuta ahtailta sumpuilta ja tilavuus tuo jonkinlaista omaa rauhaa, joka välillä lentokoneessa puuttuu. Vessoja on ilmeisesti paljon, eikä niihin pyrkiminen ja jonottaminen ole koko koneen asia, kuten pienemmissä peleissä.

Viihdenäyttö on erittäin hyvä ajatus ja antaa paljon mahdollisuutta ajankuluun. Toisinaan sitä suuresti tarvitaan - siis lisäohjelmaa kyllästyneeseen istumiseen. Vastoin nykyaikaa, matkalaisille jaetaan halvat kertakäyttökuulokkeet.

Suureksi kyydiksi kone tyhjenee helposti ja sujuvasti. Jotenkin tilavuus auttaa tässäkin.  

Näytöltä Vilho kiinnittää huomionsa lentokorkeuteen: 13 kilometriä! Normaalisti vähän reilu 11 000 on ollut maksimi. Lisäksi nopeus on 900 km/h, joten ei ole ihme, että matka taittuu nopeasti ja etuajassa.

A350 on Suomen ilmailuhistorian suurin lentokonemalli.

1.0 Aamuherätys ja lentokoneeseen

 Susivuoret heräävät kello 0500 syvästä unesta. On elokuun loppu vuonna 2024 ja arkipäivää eletään, olkoonkin että pariskunta on tänään vihdoinkin lomalla. Ensimmäinen lomapäivä menee kuitenkin reissatessa, eikä lomailu ole aina päällimäisenä mielessä.

0531 Vilho kävelee jo pihalla juna-asemaa kohden. Annikki tulee perästä bussilla, mutta Vilho haluaa herätä kävellessään. Puoli tuntia menee muuten uskomattoman nopeasti, mihinkään virheliikkeeseen ei ole varaa - siksi kaikki on Susivuorillakin ollut valmiina viimeisen päälle.

Tänään kaikki sujuu hyvin. Junamatka, touhut lentoasemalla ja turvatarkastus. Jopa boarding tehdään melkein etuajassa ja nopeasti.

Vilho on nukkunut jo useampana yönä vain muutaman tunnin ja väsymys on sellaisessa asteessa, että se tuntuu normaalilta. Siksi vain jatketaan, toimitaan ja suoritetaan. Lentokoneeseen päästyä olo on kuitenkin helpottunut, mutta mielessä on vain haave päästä torkkumaan. Mutta yleensä uni ei tässä vaiheessa enää tule. Lisäksi uusi lentokalusto on aika kiinnostava; Edessä on jokaisella matkustajalla näyttö elokuvineen , lentokameroineen, karttoineen ja palveluineen. 

Vilhon mieleen jäi: Junassa maksulaite ei toiminut, ei voinut maksaa. Kaikkialla homma sujui, ei ollut ruuhkia. Turvatarkastuksesta reput tulivat nopeasti ilman lisätutkintaa. Silti lentoasemalla oli paljon porukkaa ja vähitellen myös lämmintä, portilla ruuhkaistakin. Meno oli kuin... kansainvälisellä lentokentällä.