11. Pari sanaa Lindoksesta (viides päivä)

 Lindoksen akropolin kalliioon veistetty laiva-reliefi on tosiaan kova juttu ja Vilho käyttää sen edessä aikaa. Työ on varhaiselta toiselta vuosisadalta eKr ja tuollaisen sotalaivan nimi on triemiolia. Tässäkin on ollut pronssipatsas, mutta tällä koko alueella kaikki arvokas on varastettu jo aikoja sitten maailman museoihin, mm. Turkkiin ja Tanskaan.

Akropolialue portaiden päässä on tuttua vaikeakulkuista kivikkoa ja täällä on jonkin verran kivikasoja, joissa selityksenä kerrotaan niiden tarinaa. Pääasiassa alueella on paljon exedroja, suomeksi eksedroja, jotka ovat puoliympyrän muotoisia alttarimaisia nurkkauksia tai rakennelmia, jotka toisaalta toimivat kuin huvimajat, toisaalta kuin puhujankorokkeet. Mutta näitä exedrojen jäänteitä tällä temppelialueella on paljon, niiden leimallisia osia ovat pronssipatsaiden kiviset jalustat, joissa on patsaan jaljoille syvennökset. 

Akropolille on rekonstruoitu iso stoa-pylväskäytävä ja siihen liittyvä porraskokonaisuus. Sitten löytyy parin temppelin rauniot korkeimmalta kohdalta, mutta päätemppeli on betonista. Sen pohjakivissä on jotain aitoa ja niitä Vilho yrittää tiirata.

Mutta huikea maantieteellinen paikka toppavuoren päällä on se, mitä tästä kohteesta jää arkeologisesti ja kulttuurisesti kouraan. Muu on todellakin viety ja eletty elämä on kulkenut Lindoksen yli liikaa ja lukemattomia kertoja.

10. Lindos: Akropoli ja reilusti turismia (viides päivä)

 Vilhon on pakko keskittyä aika paljon autoiluun, mutta Ródoksella ajokultuuri on suvaitsevaa, eikä kokeneella Vilholla ole mitään vaikeuksia. Lähinnä Vilho yrittää ajaa taloudellisesti torinolaisella hybridillä. Vilho on tulisesti rakastunut Viissataseen. Annikkille ei asiasta voi puhua, mutta Viltsu on valmis ostamaan itselleen samanlaisen kotiin.  Che bella piccola macchina.

Merta, koruttomia, karuja vuorenhuippuja, preeriaa ja välillä puiden täyttämiä laaksoja. Hyvin vähän mitään palojen jälkiä, mutta eilen niitäkin näkyi. 

Tänään näkyy raivoisa maastopalo lähellä rantaa. Aikanaan myös palokunta tulee paikalle, ajelee Susivuoria vastaan.

Lindosta ennen on useita keramiikkaliikkeitä, paljon kaupataan myös hunajaa ja oliviiöljyä. Lindos on tosiaan niemimäisellä paikalla, ala/ylärinteessä ja siten täydellisessä sumpussa. Täällä on parkkipaikkoja ja kuhinaa. Vilho vie auton vähän sivummalle, kuivalle preerialle asuinrakennusten tuntumaan, jonkun kaupan hyvin hiljaiselle parkkipaikalle. Sitten kävellään helteeseen ja alas vievälle tielle. 

Lindoksen reissun koko haaste on se, että maantien tasosta ensin mennään alas varsinaiseen Lindokseen ja sitten sieltä kiivetään ylös vuoren huipulla olevalle akropolille. Akropoliskukkula on koko paikan idea ja antiikkinen sekä historiallinen kohde. Susivuoret kävelevät ajoradan sivua ja kaikkialla on voipuneita ja tyylittömiä turisteja. Muutamia autoja ja busseja tulee alamäkeen, mutta pääasiassa väki kävelee ala-Lindosiin. Täältä pääse hienolle rannalle, mutta tien alapäässä alkaa kapeiden kujien valkoinen turisti-Lindos – sokkelo, jossa jokainen talo on myymälä tai ruokapaikka.

Tästä labyrintistä päästään jotenkin läpi ja yhä ylemmäksi. Itse asiassa Vilho tulee varsinaista sivukujaa yläpolulle, eikä tämä fuoripista ole mitenkään reilua Annikkia kohtaan. Illalla Vilholla on rannekellossa 31 kerrosta ja niistä kaikki tulevat Lindosissa. On kuuma.

Tyhmän turistijoukon tyhmänä osana Susivuoret nousevat kohti akropolista.  Reitti ei ole kovin helppo, lopulta vastassa on lippukassa. Liput ovat hyvin kalliit suhteessa paikan tarjontaan – niistä veloitetaan 12 euroa kappale. Annikki maksaa ja Susivuoret pääsevät kallioseinämän eteen, siihen kaiverretun laivareliefin eteen. Tästä nousevat vielä viimeiset jyrkät portaat ylös varsinaiselle akropolille, joka sijaitsee todellakin upeassa paikassa.

9. Lindokseen: Startti (Viides Päivä)

 Annikki kiskoo Vilhon ylös makuuhuoneesta. Tänäänkin on hyvä sää, tänäänkin on lämmintä ja kirkkaus on mukavaa, ei määrätöntä, vaan sopivaa. Aurinko Ródoksella on suhteellisen pehmeää, mutta intensiivistä. Tänään pistetään reilusti aurinkovoidetta. Koko matka on tehty aika lailla sortseissa ja t-paidassa. Muu pukeutuminen olisi liikaa. Lokakuu Ródoksella on aika täydellinen sään puolesta.

Ródos on soikea saari, aika lailla itse asiassa oliivinkiven muotoinen puikula, jonka yläkärki osoittaa koilliseen ja alarunko luoteeseen.  Lindos on kaakkoon osoittavalla niemellä oleva tärkeä kaupunki saaren muutamista keskuksista. Lindos sijaitsee saaren puolivälin eteläpuolella, Susivuorten majapaikka on puolestaan pohjoisessa kolmasosassa saarta.  Silti matkaa tulee vain reilu 30 kilometriä. Saaren pituus on muuten ihan pikkuisen alle 80 km.

Näillä saarilla kilometrit ovat yksi juttu, etäisyyden päälle tulee aina tien laatu, korkeuserot ja muut kiemurtamiset. Jos päätät saarilla, että päivässä voi ajaa huoletta 200 kilometriä jonnekin, niin yleensä yllätyt.

Susivuoret sulkevat asunnon ikkunat, eri ovet ja luukut. Sitten on päivän keikaus edessä eli auton ajaminen alas ramppia kadulle. Kakkupala varmasti, mutta aika jyrkkä ja kapea on ramppi, aivan ei voi olla kuutamolla, kun tuota Fiatilla ajaa. 

Näin pääsemme hetkeen, jolloin Susivuoret lähtevät Lindosiin.

8. Opettelisitte nyt edes kunnolla suomea

 Kielistä on pakko puhua Kreikassa. Lentokoneessa Vilho sormeili ruotsiksi käännettyä antiikin Rooman historiaa, klassista "Rubicon"-teosta, jonka hän on ostanut Tukholmasta. Siis lentokoneessa englantia, suomea, kreikkaa ja ruotsia. 

Asunnolla Vilho löytää venäläisen matkaoppaan. Se on melko hyvä ja Vilho tavaa sitä aamiaisella takapihalla pikakahvinsa kanssa. Aikanaan, Annikki lukee samaa opusta. Vilho on hämmentynyt siitä, miten hyvin Annikki lukee ryssää. 

Maaotteluiden katastrofi tapahtuu Suomessa, mutta Italia töppää Lontoossa. Susivuoret kuuntelevat ottelua italiaksi. Kielten sekasolmu on täydellinen.

7. Kaikkien viiniruukkujen, hälyn ja palaneiden rinteiden takaa (Neljäs päivä)

 Neljännesvuosista on mennyt tällä matkalla, enemmänkin. Monta kortteeria ja melkoinen määrä teitä, katuja ja kaikenlaisia asemia, päätepisteitä ja lähtökohtia. Miten vaan, fakta on se, että Vilhon viimeisimmät vuosikymmenet ovat Annikin kanssa yhteisiä. Nämä huoneet, talot ja rampit – loputon nälkä eteenpäin, kyltymätön tie. 

Koko matkan Annikin kanssa Vilho on pelannut kourallisella kortteja. Tietysti pitää olla kaunis ja älykäs, niinhän me kaikki olemme. Sitten jää vielä kolmesta kortista se sivistys ja tietenkin "special ingredient". Mutta viidentenä on huumori. Älkää kertoko eteenpäin, mutta miehen kannattaa olla hauska. Jos teet naisen iloiseksi tai saat hänet viihtymään niin vuoretkin liikkuu.

6. Viimeinkin vanhoja kiviä: Susivuoret Ródoksen akropolilla (Neljäs päivä)

 Vilho astelee aidatun alueen kulmasta sisään  mittavalle preerialle. Harmaa pikkupantteri on jätetty viereiselle hiekkamaaparkkipaikalle, sillä siellä Susivuoret näkivät turistibussin parkissa muiden autojen kanssa. Tässä pitää olla siis merkittävä antiikin rauniokohde. Kylttejä tai opasteita ei oikein ole. 

Määrättömän preerian reunassa on muutamia kiviä, selvästi antiikin lohkareita. Pari pariskuntaa vaeltaa samalla alueella ja seudulla on niin hiljaista, että kulttuurimatkailijat tervehtivät toisiaan kuin itävaltalaiset konsanaan. 

Syvemmällä alueella näkyy ns. odeon eli kreikkalainen teatteri. Annikki ja Vilho puhuvat aina raunioilla kreikkalaisesta teatterista, sillä roomalaiset ovat olleet monessa paikassa ja tuoneet sen oman teatterinsa, amfiteatterin. Täällä ollaan kuitenkin mitä ilmeisemmin täysin kreikkalaisilla raunioilla, mutta silti Vilho vain vilkaisee kreikkalaisen teatteri suuntaan. Satojen raunioiden jälkeen on nimittäin selvää satojen metrien päähän se, että tuossa teatterissa ei ole ehkä mitään alkuperäistä. Onpahan tänne kuitenkin saatu tuollainen tuttu simpukkamainen katsomo, joka aina houkuttelee turisteja istumaan lehtereillä.

**

Vilho on kuitenkin innostunut täysimittaisesta stadiumista. Tämäkin on tehty uudestaan, mutta jotain alkuperäistä hevosradassa on. Italialaiset pitivät täällä valtaa vielä 1900-luvulla ja kaivoivat tämän kisapaikan esille ennen toista maailmansotaa, tekivät myös rekonstruktion katsomolle. Suurin osa Susivuorten huomiosta kohdistuu tähän stadioniin, jota voidaan toki kutsua myös circoksi. Sehän taitaa olla niin että sirkus, joka on saanut tietysti latinan circosta nimensä, palautuu ympyrä-sanaa, oikeammin kehään. Ja onhan sekin huvittavaa, että sirkushan on oikeasti aika lailla pyöreä laitos – siis sirkusteltta. Mutta antiikin stadio on aina elliptinen, koska se on pohjimmiltaan ravirata.

Puolitoista tuntia Susivuoret kiertävät alueella. Raunioalueena tämä on c-luokkaa. Kreikan raunioalueiden ongelma on yleensä se, että paikoilla on asuttu pitkään. Ehkä täälläkin, voi vaan kuvitella miten kivet on viety muualle. Kaikki kierrätettiin. Siksi Vilhon silmien edessä on lohduton preeria, kenties vanha Ródoksen kaupunki, mutta missä lie. Joka tapauksessa tämä tyhjyys on aidattu ja tunnistettu. Susivuoret lähtevät ja Vilhon tekee mieli ainostaan olutta.

5. Kritikoksella vaikka Ródoksella ollaankin (Päivä 3)

 Susivuoret nukkuvat hyvin pitkään ja syövät hartaasti ja hitaasti aamupalaa. Kissoja käy Annikin buffeessa paljon ja takapiha on toisinaan yhtä häntää ja turkkia. Tusinan verran on katteja kai pääluvultaa, mutta Vilho ei taida pysyä laskuissa oikein mukana.

Päivästä numero kolme, joka torstai-nimeä kantaa, ei jää paljon kerrottavaa. Susivuoret käyvät Kritikos-nimisessä kaupassa hakemassa valkoviiniä ja kaikkea muuta. Täällä on turismi-meininkiä ja liikkeessä on oma sektionsa mausteseteille, baklavalle, halvalle, loukumille ja oliiviöljylle. Vilho miettii, minkä maustesetin voisi ostaa Kriisille, mutta ei osaa päättää? Sami Siili saa ainakin  feta-maustesekoituksen ja tarttuuhan matkaan samalla moussaka-mauste.Täältä löytyy maustesetit kalalle, stifadolle, lampaalle ja lihaptyöryköille. Oregano tuntuu oleva rodoslainen suosikkimauste, sitä on runsaasti tarjolla.

Iltapuolessa Susivuoret istuvat länsiterassilla ja nauttivat auringosta, joka kello 1810 painuu maisemaan ja sää muuttuu viileäksi. Aurinko on ihanaa ja pihassa on suloista istua kreikkalaisen oluen kaverina. 

Edessä on vielä pitkä ilta salin puolella. Viiniä juodaan ja pulistaan. Susivuoret viihtyvät keskenään loputtomasti, se miltei hämmästyttää Vilhoa. Yö ympärillä on musta ja taivaalla päivystävät ikuiset tähdet ja sirpiksi kuihtunut kuu.