Vilhon omituinen marssi vie Pitkänäperjantaina taas Teveren jokirantaan, ihan siihen veden partaan tutulle kävely/pyöräväylälle.
Tänään on yllättävän lämmintä. Olisi liioittelua sanoa, että on kuuma, mutta kävellessä tulee kuuma ja Vilho ruskettuu päivän edetessä. Tänään sään piti olla vielä epävakaa, mutta nyt on kertakaikkiaan kesäistä ja lämpötila kapuaa kahteenkymmeneen. Mikäs tässä on kävellä, alavirtaan historiallista jokea, taas kerran. Vilho katsastaa rauhassa Tiberin saaren ja jatkaa vain eteenpäin. Virrassa sorsalla on jo poikanen. Muitakin keväisi lintujen merkkejä on ilmassa ja kottarainenkin tekee näyttäviä kolibrimaisia liikkeitä joen muurissa.
Vilho kulkee Aventinus-kukkulan ohi ja paikantaa korkealla mäellä Maltan ritarien majapaikan ja St. Anselmo -kirkon. Tuolla on nykynähtävyys tasoa huippuluokka: Avaimenreikä, josta näkee San Pietron. Mutta Viltsu käy lähikaupassa ja hakee evääksi pari olutta. Läheinen ja melko kuuluisa sirpalevuori
Monte Testaccio jää kuitenkin Vilholta ns. valloittamatta, sillä sirpalevuoren ainoa julkinen kulkureitti on juuri sulkeutumassa jonkinlaisen Via Crucis -tapahtuman takia. Viltsu kyllä kiertää kukkulan, mutta siihen se kokemus jää. Reitin suulle on ilmestynyt kierroksen aikana lisää väkeä, eikä sinne ole asiaa.
Annikki on samaan aikaan Caio Cestion pyramidi-haudalla. Roomalaisten nimeä kirjoitetaan monella tavalla, Vilho käyttää latinan Gaius Cestius -muotoa. 37-metrinen pyramidi on rakennettu vuosina 18-12 eKr. ja se on yksi lukemattomista Rooman erikoisuuksista. Itse asiassa Annnikki on viereisellä ei-katolisten hautausmaalla. Vilho vain kiertää pyramidin ja etsii edelleen taukopaikkaa. Nimittäin tauko oli ajoitettu Testacciolle, mutta sehän ei onnistunu.
Hautausmaalla on kuvanveistäjä Johannes Takanen, Montalbano-kirjailija Camilleri ja kuuluisat englantilaisrunoilijat Shelley ja Keats. Runoilijoiden Grand Tour venähti loputtoman pitkäksi. Vilho vain kurkkaa hautausmaalle, näkee yhden kissan ja jatkaa matkaansa, sillä täällä ei saa eikä sovi pitää mitään oluttaukoja.
Viltsun järjetön seikkailu vie lopulta katuojaan tai ojan pohjalle tai miten sen ottaa. Tällä korkeudella täysin yksinäinen ja rauhallinen taukopaikka löytyy Tiberin rannasta, päällystämättömältä rantatieltä, joka on työn alla. Vilho saa juomataukonsa ja aurinko se vain paistaa vihreiden lehvästöjen läpi. Tuolla on merimetsokin asemissa pienellä saarekkeellaan. Vilho miettii elämää ja omia touhujaan. Onhan tämäkin tietysti yksi tapa tehdä mahdottomasta mahdollista.
Taukonsa jälkeen Vilho kiipeää Aventinus-kukkulalle, se onkin ollut Susivuorilla aika vähällä käytöllä. Ylhäällä jyrkällä mäellä on Maltan Ritarien rakennuksia ja St. Anselmon kirkko.
Somesta ja muualta netistä on tullut Vilhollekin vastaan täällä odottava nähtävyys. Avaimenreiästä näkyy Pietarinkirkko. Tämähän ei ole oikeasti mikään vanha nähtävyys, vaan 2010-luvulla yleistynyt käyntikohde ja 2020-luvulla koko hemmetin nettihysteria on tehnyt tästä yhden päänähtävyyksistä. Vilho katsoo Anselmon kirkkoa hetken, mutta on pöyristynyt siitä, että avaimenreiälle on varmaan sata metriä jonoa. Siis oikeasti! Suurin osa turismista on vähän hölmöä ja nähtävyydet ihmeellisiä ja usein turhanpäiväisiä, mutta että avaimenreikä. Jos mennään vähän tulevaisuuteen, Vilho tekee kotona nähtävyyden talouspaperirullasta. Voitteko kuvitella, sen läpi näkyy San Pietro! Vielä merkillisempi nähtävyys on kirkon katsomien moka-keittimen metallisuodattimen läpi - sieltäkin näkyy sama kirkko ja vieläpä erikoisesti suodattuneena.
Tästä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta klassisista nähtävyyksistä on tultu nykyään näihin ihmeellisiin some-ilmiö -kohteisiin. Yhä useammin huomaa, että massat eivät välttämättä perusta kovistakaan jutuista, sen sijään vieressä oleva ties mikä on kiinnostavaa.
Vilho jatkaa pitkän lenkkinsä kotiin Circo Massimon kupeen, mainitun Bocca della Veritàan ohi (siellä on vielä massiivisempi jono, kauas kirkon ulkopuolelle). Vilho ei viitsinyt mennä "Totuuden suulle" numeronhakupäivänä, kun jonoa oli 7 metriä itse kirkon eteispylväskäytävässä.
Sitten vastassa on ns. tasavallan ajan tutut temppelit ja pian
Ponte Rotto. Sitten taas Teveren toista rantaa kotia kohden, ohi
Tiberin saaren ja muun tutun. On kesäinen ja lämmin keli,
suorastaan kuumaa. Tähän kesäisyyteen ei saisi tottua liian paljon
vielä, koska edessä on paluu pohjoisen keleihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti