Aamuyöllä Vilho havatuu vielä pimeässä. Nyt on viileämpää, lämpötilan säätäminen on siis onnistunut illalla hyvin. Vaikka asunto on tuoreesti remontoitu ja hyvinkin laadukas, on parilla lämpöpatterilla pelaaminen vähän sitä kuuluisaa säätämistä. Tarkalleen ottaen keittiö-olohuonessa on ultramoderni, yli metrinen pystypatteri, joka puhaltelee pehmeästi lämmintä ilmaa myös päästään. Makuuhuoneessa on perinteisen kokoinen seinäpatteri, molemmat täysin digitaalisia ohjaukseltaan. Mutta herkästi iltaa istuessa tekee mieli lisätä vähän lämpöä, sitten kuitenkin vähentää sitä nukkuessa. Toki edellisenä iltana pakkausjumppa on antanut lisälämpöä syysiltaan.
Susivuori nukkuu tai nuokkuu vielä. Lopulta hänen noustessaan kahdeksan maissa sopivan lämpötilan arvoitus ratkeaa. Valot eivät syty - sähköt ovat asunnosta poikki. Ulkona mesoaa sellainen syysmyrsky, että nyt on turha kaivella huoneiston sähkökaappia syyllisenä esille. Toki Viltsu sen vilkaisee, mutta siellä on kaikki kunnossa. Ulkona sen sijaan on menossa tuulivoiman maihinnousu.
Susivuorilla on kaksi ladattua piskuista otsalamppua, jotka ovat vain painoltaa pieniä. Muutkin laitteet ovat aika lailla latingissa - onneksi. Tänään ei tarvitse keitellä kahvia eikä viritellä mikroannoksia. Tuoremehut ja jugurtit riittävät, sitten puuhataan pakkausta.
Vilho kerää varustekokonaisuuksia eli laukkuja ja kasseja, vie niitä sitten autolle. Pihalla sataa aalloittain ja aallon osuessa kohdalle, kannattaa pitää paussi. Sade ei ole kovaa, mutta tuuli hoitelee vähätkin pisarat ns. päin näköä ja hyvällä kasteluvoimalla. Pihaan on pudonnut kaksi jonkinlaista oksaa. Auto on vielä turvassa, eikä sitä kannata Vilhon mielestä siirtää. Läheinen puu, naapurin jonkinlainen riippuva suurpaju on riski, mutta sitä ei pääse pakoon eikä heti päällä ole pahoja sivuoksia.
Autoa pakatessa on koko ajan kuskille selvää se, että ainoa reitti ulos on sähköportista, sähkö vaan jää ties minne ja ties kuinka kauan. Tänään olisi tärkeää päästä ajoissa tielle, eihän sitä tiedä mitä muuta tässä säässä vastassa on.
Kun auto on pakattu, Vilho tarkastaa lamppunsa kanssa asunnon. Täällä ei ole niin valtavasti piiloja, joten kaikki taitaa olla mukana tälläkin kertaa. Päivänvalo on haalua, mutta sitä alkaa kuitenkin jo löytyä. Vilho kokeilee sähköporttia kauko-ohjaimella, mutta haave varavirrasta on ihan turha. Isäntäväen puolella on tyhjää, sen Viltsu on kurkkinut aidan takaa - ei näy ajoneuvoja kadun puolella. Asiat tiedotetaan Annikille, joka pistää s-postia emännälle.
Viltsun tutkiva susivuorismi löytää sähköaidan tolpasta vain yhden pienen ja kapoisen luukun. Se aukeaa ja paljastaa avaimen peräosan tai kannan ja tuohon mustaan muovipalaan sopivan lähinnä kuusikulmaisen vivun. Pian käy ilmi, että tällä tosiaan saa vapautettua portin lukituksen. Vilho avaa molempien tolppien lukitukset, avaa portit ja lukitsee ne auki-asentoon. Auto saadaan pihalle.
Portin avaaminen ja pesästä pakeneminen on ratkaistu, mutta pikkusateessa ja tuulessa Vilho näpertelee nyt sitä, miten a) portit saa kiinni b) Vilho saadaan ulos ja c) ovet eivät ainakaan hakkaannu myrskyssä tohjoksi. Portista ei mahdu livahtamaan, kun se on lukittu, sen verran vähän on välystä. Aitojen yli ei niin vaan kiivetä, ne ovat parimetrisiä, eikä Vilho viitsi välttämättä laittaa painoaan sähköportinkaan päälle. Lopullinen ratkaisu on se, että toinen puolisko lukitaan auki, toinen kiinni. Nyt portit eivät hakkaa, Vilho pääsee pois eikä näillä kylillä kukaan kuitenkaan ilmesty pihasta mitään etsimään, ei varsinkaan tässä myterissä. Susivuoret lähtevät maantielle ja päivä tuntuu nyt jo jotenkin pitkältä, aamun vasta kunnolla valjetessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti