16.1 Paluumatka

 Susivuoret heräilevät 8-9 aikaan ja lähtevät rauhassa asunnolta noin kello 11. Aikaa on reilusti, mutta Vilho haluaa vähitellen autosta eroon. Tankataan ja viedään vielä roskia. Sitten on vuorossa auton palautus ja se sujuu lentokentällä helposti. Matkaa lentokentälle oli vain jotain 30 km joten ajomatka ei kauan vie. 

Susivuorilla on Bastian kentällä aika pitkä odotteluaika, mutta mukana on eväitä ja sää on hyvä ulkona. Vilho tekee pihalla kävelylenkkiä. 

Päivä on täynnä lentomatkailua ja sen tuttuja yksityiskohtia, eikä niistä enempää. Pieneltä lentoasemalta päästään yläsiipiseen ATR-propellikoneeseen ja sillä tehdään mainio n. 45 minuutin lento Nizzaan. Nizzassa pitäisi olla muutaman tunnin odotus, mutta Finnairin jatkolento on muutaman tunnin lopulta myöhässä. Siksi kentällä järjestetään juotavaksi viiniä, salaattia ja patonkia syötäväksi ja muuta sellaista. Aika menee ihan hyvin. Puolet ajasta ollaan turvan ulkopuolella, loput sisäalueella.

Lento on lopulta siten suomessa, että matkalaukkuja kerätään Vantaalla 03 yöllä. Vilho on kotona vähän yli 04 aamusella ja syö jotain vain mennäkseen 05 nukkumaan. Ollaan tietysti jo maanantain puolella ja Viltsu herää kelloon 08 ja on sitten kolmen tunnin unien jälkeen töissä ennen yhdeksää. Arkeen on palattu, mutta palattu kuitenkin!

15.1 Patrimonio ja pillit pussiin: Käynti Saint-Florentissa

 Susivuoret ottavat aamun iisisti. Vilho juo pikakahvia kaikessa rauhassa pihalla ja syö lasipurkista jugurttia. Ulkona on kelpo sää ja tienoolla on rauhallista. On lauantai ja eletään pyhäinpäivän tunnelmissa edelleen.

Susivuorten päiväohjelmaan kuuluu ainoastaan pyörähtäminen rannikolla kaupassa. Hankitaan matkapäivän eväitä ja viimeisiä ruokia ja juomia. Sää on hyvä, joten siltä osin asiat ovat reilassa. Lähimmät kaupat ovat Saint-Florentissa, joten edessä on ajelu kiemurateillä alas rantaan. Vilho saa Peugeotin käännettyä tienpätkällä eli rinteessä paikallaan. Sitten päästään matkaan.

Susivuorten ensimmäinen kauppakeikka on puoliksi onnistunut, sillä Florentin keskustan Spar on pieni ja pääasiassa kallis. Parkkipaikkakin väittää olevansa maksullinen, koska tässä on huvisatamaa ja muuta suhinaa ympärillä. Kaksikko jatkaa pienen arvonnan jälkeen tekemään loput hankinnat kauemmaksi. E. Leclercin hienoon markettiin. Tuo kauppa nähtiin tulopäivänä, mutta johan se ehti unohtua. Tämä liikkeen valikoimasta saadaan jotain pikkusen kotiinkin tuotavaksi vielä ja loppumatkan ruuat ja juomat.

Loppupäivän Susivuoret viettävät asunnolla, mahdollisimman paljon puutarhassa. Illan pimetessä siirrytään vähitellen sisälle ja kaksikko laittaa pakkausasiat kuntoon. Matkalaukuista tulee aika tarkkaan 20-kiloisia molemmista. Koska edessä on ihan kunnollinen lennon vaihto Nizzassa, Vilho laittaa puoli litraa vettä matkalaukkuun odottamaan toisen lennon tauonpitoa.

14.2 Patrimonion asunto ja maisemat

 Vilho ajaa auton melkoiseen rinteeseen ja valtavan oliivipuun alle. Tässä ei voi tehdä mitään isoa virhettä, muute Peugeot kierii jonnekin todelliseen lepikkoon, kymmeniä metrejä merta kohden. Meri tosin on kaukana, vaikka näkyykin pikkuisen, sillä ollaan Patrimonion viinikylän rinteisellä asunnolla. Täällä menee päätie kiemurrellen ylös ja koko elämä on sen ympärillä, mikä talo alempana, mikä ylempänä. Jopa hautausmaa on täällä kahden puolen tietä ja melkoisessa rinteessä. 

Susivuorten seuraava huusholli on kesämökkitasoinen asunto perheen talon alakerrassa. Voisi melkein sanoa kellarissa, sillä rinteessä tosiaan ollaan ja perheen asunto on osittain tietasossa ja sen päällä olevassa kerroksessa, Susivuoret ovat sitten itsekin katutasossa, mutta katua ei ole ja vieressä on vain se kärrypolku, josta naapurit menevät alarinteen muutamaan taloon. 

Ollaan landella. Huusholli on aika pölyinen ja nuhjuinen, mutta elinkelpoinen. Edessä on kaksi yötä tässä, joten Vilho on tyytyväinen, että sai auton yhtenä palana oliivipuun eteen ja olutta hamuten sankarimme toivoo, että hän jotenkin saa ajoneuvon myös pois tuosta jyrkänteeltä. Istutaan ulkona, sillä vielä on valoa ja lämpöä. Sisätiloissa ei tee mieli olla, mutta oma piha on mainio ja rauhallinen. Toisinaan tästä menee muutamia mummoja ja muita reippaita ohi, sillä aikanaan Vilholle selviää, että jyrkkä kärrypolku asunnon vieressä on virallinen kävelyreitti. Ja vaikka siitä ei autolla pääse läpi, niin jotenkin talon vierestä saa kulkea kohti kirkkoa ja alamaastoon. Ystävälliset ihmiset tervehtivät pihapöytänsä ääressä istuvia Susivuoria. Vilho ottaa toisen oluen. 

Täälläkin punarinta aloittaa iltalaulun. Nyt ei näy kovin usein isohaarahaukkoja, mutta toisinaan kyllä. Kyyhkysiä on yhä ja uutuutena Vilho näkee mustarastaan. Erikoinen hönkäisevä ääni on appin mukaan varpuspöllö ja se kuuluu kahtena ilta. Joku tikkakin täällä vetelee, app on sitä mieltä lyöntitahdista, että se olisi käpytikka, mutta onko sitten hakattava kohde(puu) niin eksoottinen, että Vilho ei meinaa sitä tunnistaa.  Illalla näkyy muutama lepakko. 

Täältähän näkyy merestä pala, upea vanha ja suuri kirkko ja sen takana on viinitarhoja. Alueella on vanhoja puita, on tammea ja ties mitä, mutta ennen kaikkea fantastisia satavuotiaita oliivipuita. Täällä kaikessa on historiaa ja sen huomaa. 

Susivuorten pihassa on hauskat värivaloketjut, joita ei nyt käytetä -  siis sellaiset puutarhaan ristiinrastiin sijoitetut värillisten hehkulamppujen ketjut. Mutta sivummalla on viikunapuu ja hedelmiä täynnä oleva hieno sitruunapuu. Alempien naapurien pihassa on useampi komea klementiinipuu, niitä Annikki kahdehtii. 

Mutta itse majapaikka on vaatimaton, mutta riittävä. Susivuoret syövät, ovat pimeään asti ulkona ja juovat viinejä loman lopputunnelmissa. Tähtitaivas täyttää taivaan vähitellen ja muutama planeetta on kirkkaana. Kauempana on meri ja aallot hierovat rantoja kuten ovat aina tehneet mustan taivaan alla, aivan kuten kaipaus jonnekin hieroo Vilhon sydäntä loputtomasti.

14.1 Ajomatka Patrimonioon: Viimeinen majapaikka viinialueella

Susivuoret lähtevät ennen kello kymmentä Ajaccion alueelta ja jättävät avaimet hassuun sähkökoteloon omalla koodillaan. Nyt poistutaan parkkipaikalta ja portistakin viimeisen kerran tällä hienolla rannalla. 

Matka vie Ajaccion lentokenttää sivuten kohti Corsen kaupunkia, jossa aiemmin kaksikko jo kävi heti matkan alussa. Ajomatkassa käydään aivan mahtavissa vuoristomaisemissa. Näkymät reissulla ovat hienot mutta vähitellen valutaan tutuille alueille lähemmäksi tuttuja Bastian maisemia. Kohta huomataan, että ollaan niin lähellä lentokenttää, että täällähän on myös ensimmäisistä matkatunneista tuttu suuri Carrefour. Sinne Susivuoret ajavat ja onneksi niin tekevät, sillä Pyhäinpäivän takia kauppa on auki enää parikymmentä minuuttia. Pikaravilla Susivuoret hoitavat loppumatkan pääostokset ja palaavat autolleen. Koko omaisuus on nytkin matkassa, aivan kuin silloin kun sateessa tänne saavuttiin kauan, kauan sitten. 

Asunnolle on vain muutaman kymmenen minuutin matka, joten Susivuoret nousevat saaren selkärangan yli idästä länsirannikolle. Taas mennään vuorten yli Bigugliasta ylös ja täällä pitää myös pysähtyä katsomaan maisemia ja rotkoa korkeimmasta kohdasta. Sitten laskeudutaan Alas Saint-Florentin rantakaupunkiin. 

Saint-Florent on pikkuisen yläluokkainen rantakohde länsirannikolla. Korsikan pohjoisosassa on kärki, sarvi tai ehkä sormi, jonka tyvessä Italian puolella on Bastia. Saint-Florent on tuon sormen tyvessä ja suojaisessa lahdessa länsipuolella ja tästä eteenpäin ollaan sitten saaren melko kapeassa kärkiosassa, joka on vuoristoinen ja kivikkoinen. 

Susivuoret hieman vetelehtivät, sillä asunnolle päästään lähinnä kello 16. Myös Florentissa pidetään pientä breikkiä, mutta sitten Vilho ajelee Patrimonioon eli vähän sisämaahan ja rinteeseen, uuden asunnon alueelle. Alkuperäisten ohjeiden perusteella rinnekylän asuntoa ei niin vaan löydetä.

Koska aikaa on vielä, Susivuoret kruisailevat rannikolle ja käyvät katsomassa yhden genovalaisen vartiotornin ja sitten evästätaukoa pidetään yhdellä uimarannalla. Kaikkialla on vahva pyhävpäivän tunnelma ja porukkaa on myös rannalla lomailemassa.

Sitten lopulta saadaan enemmän ohjeita viestimiin ja kaksikkomme päättää lähteä etsimään itse asuntoa.

13.1 Torstaina jakautunut porukka, tankkaus, uintia ja Ajaccion venereissu; ankkaakin ehditään syödä

 Annikki on päättänyt lähteä lauttamatkalle pääkaupunkiin, joka tosiaan häämöttää lähellä. Vilho on ajatellut käydä uimassa ja ottaa mahdollisimman rauhallisesti.

Kiireettömän aamun jälkeen Vilho vie Annikin lähelle markettia eli pienen Porticcion satamaan. Tänäkin aamuna aamiainen ja kahvit on nautittu parvekkeella, ja kyllähän Susivuoret tietävät, että muutaman päivän päästä nämä parveke-elämän pätkät ovat takana pitkälle kevääseen asti.

    Tässä onkin yksi asia, mistä Vilho jaksaa puhua. On aika helppo naureskella sille, että on todella keski-ikäistä istua parvekkeella ja nauttia säästä. Tästä kauneusvirheestä huolimatta Vilho on jo pitkään tarrannut näihin tilanteisiin kiinni, sillä pitää oppia tunnistamaan hetket, jolloin ei kannata  hötkyillä ja lähteä kaahaamaan jonnekin tekemään jotain tekemisen pakosta. Usein tuntuu siltä, että ihmiset ravaavat paikkoihin jotain touhuamaan, ettei vaan elämä mene ohi, mutta sitten haikaillaan hetkiä auringossa ja sitä, että saisi vain olla. Kevät- ja syysmatkoillakin päivät ovat lyhyitä ja kuudelta on usein pimeää. Seitsemältä ei kannata enää porata parveke-elämän perään, vaikka tarkenee siellä silloinkin, mutta päivä on kyllä maillaan.

Annikki lähtee pienellä lautalla saaren pääkaupunkia kohden ja Ajacciohan näkyy koko ajan Susivuorten kylään. Vilho kruisailee hieman rantaa suoraan etelään ja pohtii seuraavaa liikettään. Ajaminen ei sinänsä ole suurta viihdettä, mutta tuleepahan nähtyä pätkä muutakin rantaviivaa. Vastaan tulee pian Isolellan kapea sarvimainen niemi ja sen kupeissa merta näkyy molemmin puolin ja nättiä pikku venerantaa ynnä muuta pittoreskia. Ruppionen kylässä vieressä on sopivasti bensa-asema ja Vilho tankkaa auton ensimmäistä kertaa matkalla. Homma käy helposti ja kassalla maksetaan. Vilho palaa asunnolle ja autokin on nyt valmis seuraavana päivänä odottavaan pidempään ajomatkaan.

Asunnolla Vilho hieman kokoaa itseään ja juo reilusti vettä. Pitäisi tehdä tuontiostokset ja uimassa olisi käytävä, koska nyt se on helposti mahdollista. Vilho miettii miten yhdistäisi hommansa, mutta ajettuaan rauhassa partansa toteaa, että helpointa on painella minivarustuksessa uimaan ihan jalan ja palata asunnolle sitten huoltamaan itsensä kuntoon.

Vilho kävelee shortseissa rannalle ja snorklaa rauhassa. Muutama pieni ja nätti simpukan kuori löytyy hienolta hiekalta. Vedessä on tuttuja vaaleita kaloja tummine pyrstöineen. Meri tekee todella hyvää ja aurinko on lempeää. Välillä Vilho vain on rantavedessä ja täällähän saa olla rauhassa. Kaksi ihmistä reissun aikana kävelee rantaviivaa pitkin, muuten saa olla omissa oloissaan. Tietysti rantatie ja sitten talot ovat lähellä, mutta kummastakaan ei ole mitään harmia tai edes mainittavasti melua.

Asunnolla Vilho toteaa lopulta, että täysi pesu on paikallaan, sillä hienoa hiekkaa on selässäkin, kun Viltsu lämmittelee parvekkeella. Pikkuhiljaa iltapäivä etenee ja on sopiva hetki lähteä siihen tuttuun, hyvin varusteltuun markettiin.

Carrefourista Vilho ostaa kaksi Bordeaux-punaviiniä kotiin ja Réunionilta peräisin olevan rommi-vanilijaliköörin, juoman jota ei tarvitse Suomesta edes etsiä. La Réunion  on siis se pieni trooppinen saari, joka pitää seuraa Mauritiukselle Intian valtameressä. Näistä piskuista saarista länteen päin on suuren suuri Madagaskar. Itsenäisellä Mauritiuksella Susivuoret kävivät kerran lomailemassa, mutta Ranskaan kuuluva naapurisaari on kokematta. Täällä Korsikallakin viinahyllyssä näkyy se, että Ranskalla on saarikiinnityksiä maailman merillä, sillä rommia on saatavilla paljon, laajasti ja edullisesti.  Sokeriruokoahan tuolla päin pusketaan usein täyttä häkää.

    Muuten Vilho tutkii häiritsemättä maustehyllyn ja kynätelineet hyvin tarkkaan. Pikkulahjoiksi tarttuu minipippurisiroittimet ja pari pakettia Provencen yrttejä, joita täällä saa erilaisissa pakkauksissa ja mausteina ne ovat sellaisia, että tulevat käytettyä myös. Kynähyllystä löytyy Vilhon rakastaman BIC-nelivärikynän terävämäpi versio, jossa on 0,8 mm kärki. Sitä ei tule Suomessa vastaan, vaan keskiterää ainoastaan, mutta täällä suuren valmistajan pännät ovat myös puoli-ilmaisia, joten pari pitää ottaa, että vaimokin saa. 

Lopulta lounasta syödään vasta kun Annikki on saatu läheisestä satamasta atuoon ja kaksikko jälleen asunnolle. Annikki on ollut pikku merimatkoihin ja kaupunkireissuun tyytvväinen, kaupungissa on ollut myös suuri risteilyalus paikalla ja jopa ulkomaalaisia. Lounaaksi luvassa on uuniruokaa, ranskalaisversiota lihaperunalaatikosta. Se on mainiota. Sitten pakataan aikanaan, kun parveke-elämästä on vielä nautittu. Nyt on se halloween-ilta ja täälläkin ehkä väki katoaa hieman lokakuun loppuessa. 

Illan ruokana on ankka-confit. Tätä saa kaikkialla Ranskassa edullisesti ja kyseessä on siis ankanreidet kastikkeessa. Annikki hoitaa valmistelut ja höystää ruokaa sillä, mitä kaapista vielä löytää. Ankkoja voi käydä kyllä sääliksi, mutta tämä muona on järkyttävän maukasta, vähän kuin tummaa mutta mureaa kanaa, silti selvästi aromikkaampaa. 

Vielä on aika viininjuontiin ja äänilevyihin. Pakkaus etenee hyvin ja jälleen kerran alkavat ne kuuluisat pillit olla pitkälti pussisssa.

12.1 Lomaa Porticcion Agostassa ja uimassakin käydään

 Vilho on nukkunut nyt hyvin ja Susivuoret ovat menneet melko ajoissa nukkumaan. Siten herätäänkin jo kunnon ihmisten aikaan ja tuntuukin ihan hyvältä. Tämä Porticcion kulmilla oleva asunto on varsinainen loma-asunto ja laadukaskin, valmistunut vasta 2022 ja paikat ovat vielä kunnossa ja siistejä. 

    Itse asunnossa on kahvikone ja kaikenlaista pientä löytyy myös kaapeista, on pikakahvia, kahvikapseleita ja muutama muukin tarpeellinen juttu. Aamiaista syödään parvekkeella ja tämä on aamuauringon puoli. Mutta itse asiassa aika armollisesti aurinko kiertää pian sivummalle ja siten täällä on päivällä oikein kohtuullista. Aamun aurinko on vielä maltillinen, joten siitä pystyy myös nauttimaan.

Täältä ei näy niin paljon isohaarahaukkoja, mutta alueella liikkuu muutama keltavästäräkki ja sitten eksoottisesti löytyy punarintaa ja sinitiaisia. Mustaleppälintuja, jotka ovat tummanpuhuvia kivitaskua muistuttavia nitkuttelijoita, löytyy täältäkin yleisenä. Näitä lintuja on näkyvistä pikkulinnuista saarella eniten. Närhiä näkyy takamaastossa täälläkin, samoin tietysti variksia ja turkinkyyhkysiä.

Vilho laittaa patonkia uuniin ja juo kahvia. Täällä ei ole mikroa, mutta uuni on todella tehokas ja liesi on nopea induktioliesi.

Tietysti Susivuoret lähtevät rauhallisen aamun jälkeen käymään varsinaisessa Porticciossa kaupassa. Vilho ajelee rantatietä Carrefour-marketille. Täällä on rajoitus 50 km/h mutta pitkä pätkä on myös 30 km/h, eikä kukaan ranskalainen halua ajaa niin hiljaa. Siten Vilho on vähän rasittavassa tilanteessa, kun puskurissa on asuinalueellakin joku innokas. Onneksi touhu ei ole aggressiivista. 

Carrefour ei ole valtava, mutta täälläkin valikoima on aika hieno ja vähän yläluokkainen. Pääasiassa tämä rantasuora on pikkuisen parempaa rantaa, tulee mieleen mannermaan Riviera. Täälläkin kulkee vanhoja rouvia, jotka sekä jalan että autolla tuntuvat tietävän, että heillä on pysyvä etu(ajo)oikeus hallussaan. Mutta väki on ystävällistä ja paikat siistejä, pääasiassa melkein joka ikinen on ranskalainen ja naamaltaan edustaa sitä kuuluisaa "kantaväestöä". Mutta ei täällä muita ulkomaalaisia vastaan tule, eikä muita kieliä kuulla näillä rantakilometreillä, vaikka väkeä on yllättävänkin paljon. Varmasti melkoinen osuus täällä on mannermaan "kesämökkiläisiä", jotka putkahtavat säännöllisesti osakkeelleen Ajaccion lentokentältä. 

Palattuaan asunnolle Susivuoret nauttivat vähän virvokkeita ja piirustusvälineitä viritellään. Sitten käydään rannassa jalan uimareissulla lyhyen kaavan kautta. Vesi on lämmintä, mutta virkistävää, ei mitään kuumaa mutta riittävän lämmintä. Hiekka rannalla on hyvin hienoa ja tarttuu tomuna kaikkeen. Vilho kiertää hetken snorkkelin ja maskin kanssa. Kalojakin näkyy, mutta tämä on aito hiekkaranta eikä mikään laguuni tai kivikko, joten maisemat veden alla ovat hieman monotonisia. On kuitenkin mukavaa uida ja olla meren äärellä, sään ollessa erinomainen. Väkeä on siellä täällä, rauhallista ja siistiä on ja muutenkin miellyttävää.

Päivän aikana nautitaan lounasta, lepäillään, kirjoitellaan ja piirrellään. Kaupasta on saatu taas monenlaista hyvää evästä ja juomaa. Loma on kääntymässä loppua kohden, mutta vielä on aikaa ja mahdollisuus olla rennosti ja ennen kaikkea nauttia säästä ja elämästä sekä ulkona että terassilla.

Lounasruokana on proosallisesti tuorepizza uunista, mutta illalla Annikki laittaa kanipataa. Sellaista ei Suomessa tule syötyä,  mutta täällä tuon lihan löytää lähikaupastakin. Ruoka on hyvää, eikä juomissa ole valittamista.

11.3 Uuteen majapaikkaan Ajaccion ranta-alueella, Porticcion eteläpuolella. Vähän Espanjastakin.

Iltapäivällä Susivuoret saapuvat rannikolle. Filitosan jälkeen on ajettu todella pahaa kärrypolkukiemuraa kilometritolkulla. Etäisyydet eivät ole suuria, mutta tie on huonoa ja koko ajan serpentiiniä. Vilhon on pistettävä koko tarmo ajamiseen, sillä infrakin on niin huono, että  teräväreunaisia kuoppia pitää varoa metri meriltä. Ajonopeus on 30-50 km/h, joten matka ei kovaa etene.

Susivuoret löytävät zigzag-taistelun jälkeen majapaikan oikein helposti ja on tavallaan hassua tupsahtaa melko korkeatasoiselle ranta-alueelle aivan mahdottomasta rinnekorvesta ja huonolta tieltä. Ja uimaranta heti asuinalueen edessä onkin, hienokin vielä.

Mutta Vilho ei jaksa vielä keskittyä hienoon hiekkaan ja kauniiseen merimaisemaan, sillä edessä on kuitenkin asuntoon pääseminen. Tämä majoitus onkin lopulta yrityksen hallussa ja ohjeita on tullut paljon. Edessä on siten ajoportin koodia ja alaoven avaamista ja sitten on vielä koodin takana oleva avainkotelo itse asunnolla. Näissä itsekirjautumisissa on puolensa, mutta kaikkien koodien ja ohjeiden kanssa homma on vähän Mission Impossible -henkistä.

Lyhyestä virsi kaunis, mutta tekoäly sanoo "ei" ja avainta ei tosiaan saa asunnon avainkotelosta ennen kello neljää. Susivuoret näyttävät laitteelle nyrkkiä ja lähtevät kävellen rantakadulle. 

    Sää on erittäin hyvä ja mukavan lämmin, miellyttävän merellinen tunnelma saattelee Susivuoria matkallaan jalan alas rantakadulle. Nyt vieraillaan ajantuhlausmielessä lähikaupassa ja sitten syödään uusia eväitä rannalla. Vilho ottaa paidan pois ja juo olutta. Syödään kolmioleipää. Vilho otti kaupasta myös pari suurta vesipulloa, näillä peruseväillä varmaan pärjätään tämä päivä, Susivuoret ovat miettineet, etenkin kun muonakasseissa on kaikenlaista ruokaa ja juomaa. 

Hieman myöhemmin ja odottelun rannalla jälkeen avaimet saadaan asunnolle ja vähän aiemmin Vilho on kantanut tavarat ovensuuhun. Näin siis kello 16 päästään asettumaan taloksi. Asunto onkin lopulta oikein mukava ja iso parveke antaa rinteen puolelle. Ei sii merinäköalaa, mutta rauhallista on ja kissoja liikkuu uuden taloyhtiön takamaalla ynnä parkkipaikalla. Kakkoskerroksesta on myös mukava väijyä naapureita ja paikallista loma-alueen hiljaiseloa.

Vilho on jo tovin seurannut sadetulvien kehittymistä Espanjassa, erityisesti Valenciassa. On 29.10. joten tänään on hulluin päivä Itä-Espanjassa ja katastrofi on valmis. Twitterin myrskytilien kuvamateriaali on sellaista, että Vilholle on alusta asti selvää, että isosta jutusta on kysymys. Pian puhutaan 50 menehtyneestä, Vilho sanoo näkemänsä perusteella, että luku taatusti kaksinkertaistuu, ehkä nelinkertaistuu. Sillä niin menevät autot kuin tyhjät purkit Castellonin ja Valencian kaduilla ja vettä on talojen väleissä kuin joessa ainakin. Sademäärä on päivässä suurempi kuin normaalisti vuodessa. Sitä sopii miettiä.

11.2 Filitosan esihistoriallisella alueella

 Paikkaan on rakennettu viime käynnin jälkeen uusi museorakennus, jossa ei ole paljon tavaraa, mutta osa alkuperäisistä hiidenkivistä on täällä ja ne ovat hyvin esillä, samoin kuin muukin. Sisään maksaa alueelle museoineen 9 € eli sekin on näissä kohteissa omaa luokkaansa. Pieni museo on pätevä, niin kuin pari vitriiniä oli silloin 14 vuotta sittenkin, kun paikka avattiin Susivuorille erikseen. Silloin oltiin alueella yksin, mutta nyt täällä on parkkipaikka täynnä, vaikka se ei kummoinen olekaan. 

Alueella on korkeuseroa ja parin komean mäkikivilinnan lisäksi hiidenkiviä on hyvin. Muutama on kivilinnalla, mutta viisi päätikkua on alhaalla komealla laitumella. Viime kerralla täällä oli suuria nautoja laitumella, mutta nyt laiduntaa pelkkää kännykkäkouraa. 

 

Komeimman ja suurimman hiidenkiven kopio koristaa matkaa museolta itse alueelle. 

Tämä on suuri, reilu parimetrinen kivi.

 

Filitosan merkitys on suuri Korsikan esihistorialle, mutta paikkahan on komea, sää upea ja kivet ovat vanhoja. Edelleenkään Vilho ei ala kertomaan Wiki-Wilhona mitä täällä on, mutta siitä Vilho on varma, että nyt alueella vaeltavat porukat ovat aika kuutamolla siitä, mistä kenties näillä vanhoilla kivillä voisi olla kerrottavanaan. Sitähän ei tietenkään kukaan tiedä, eikä tule kuulemaan, mutta nyt museoalueesta on tullut "professionaalimpi" ja suurempi kohde. Täällä on opasteita ja kattausta, joka varmaan nostaa odotuksia. Vilholle keskeistä tässä palopuheessa on se, että kivilinnat ja osa menhir-kivistä saattavat olla jopa tuhansia vuosia eri ajoilta. Yksi nähtävyys on "dinosaurus" tai "norsu" eli kärsämäinen tai dinoa muistuttava kivi sivummalla. Se on luonnontuote, eikä muokattu, mutta saattaa osalta hämmentää kulkijoita tässä sekalaisessa tarjonnassa, vaikka kivistä onkin kysymys.

 

Dinosaurus tai norsu. Tämä on korkealla oleva lohkareprofiili eli tuo kärsä tai kuono on louhikossa 4-5 metrin korkeudessa eikä mikään pikkukivi. Alue on suurten kivien laajempi "kokoelma".

 

 

Filitosa on kuitenkin aika lailla keskellä-ei-mitään ja sinne vie tuskaisen kiemuraisia teitä. Niin vie sieltä poiskin. Mutta annetaan muutaman kuvan puhua tällä kertaa alueen tunnelmista. Vilho kuitenkin toipuu alueella hyvin kiemuraisen rallitien aiheuttamasta huonosta olosta, sillä sää, kuten on sanottu, on erinomainen ja hieman epävakaa keli Korsikallakin on kääntymässä aurinkoiseksi, mutta kosteus on vielä miellyttävästi mukana.

 

 

Muutama menhir-kivi kivilinnan kupeessa, todennäköisesti vain nostettu tähän.

 

 

Suurempien hiidenkivien porukka pikku kukkulan kupeessa, laitumella.

 

Kivilinnan maisemaa eli varsinaisen mäkilinnan kukkula. Tässäkin on itse asiassa tiukka mäki ja profiilia, alhaalla virtaa puro. Kivilinnan muurit hukkuvat kuvassa huipulle.

11.1 Figarista lähdetään pohjoisemmaksi

 Tiistai on koittanut ja viikko Figarissa on takana päin. Vilho nukkuu aika huonosti, aivan kuin stressaten muuttamisesta. Jo kahdeksalta kaksikko ahkeroi itseäään lähtökuntoon ja ainahan karavaanin tavaroissa on kokoamista, roskia pitää viedä ja tarkastaa, että kaikki romppeet ovat matkassa. 

Susivuoret nousevat kello 0800 ja lähtemään päästään jo ennen kymmentä. Nyt mennään kohti pääkaupunkia Ajaccio'ta mutta ennen kaikkea rannikkoa ja aluksi Filitosan hiidenkivialuetta. 

Figarissa elettiin omakotitalon päädyssä melko omassa rauhassa. Asunto oli melko pieni, mutta oma pihakin löytyi. Itse Figari on tuppukylä ja ponnistaa paljolti rannassa olevan Bonifacion avulla. Bonifacio on selvä turistikohde ja ympäristössä on paljon majoitustarjontaa. Tietysti eteläisen Korsikan lentokenttä on täällä Figarissa, sekin aika lailla ympäristössä, jossa ei muuta ole. Lentokenttä ei muuten Susivuoria häirinnyt mitenkään, sen melukin kuului jollain linnavuorella paremmin kuin tuolla suoraan kentän sivualueella. 

Majoitustarjonnasta kertoo se, että paikat ovat kalliita ja sitten alahintaluokassa asuntojen koko on pientä ja välillä myös aika erikoista. Ehkä aiemmin Vilho mainitsikin jo jalasmökit, joita täällä on näkynyt. Suorakaiteen muotoisia, parakkimaisia jalasmökkejä pihoineen on näkynyt erikoisissakin paikoissa ja niistä väkisinkin tulee mieleen se, että toki parakissa voi olla mukavatkin olosuhteet, mutta pohdintaa aiheuttavat sekä viemäröinti, vesihuolto yleensä että ilmastointikin. Lisäksi on selvää, että jalasmökit ovat ties missä jättömaalla, ei niitä paraatipaikoilla ole. 

Susivuoret ajavat kuitenkin nyt sellaiset 70 kilometriä pohjoiseen ja jo tutusta Sartènesta  eteenpäin Filitosan hiidenkivialueelle. Tämä on saaren tunnetuin esihistoriallinen kohde. 

10.1 Uimarannalla ja pillejä pussiin

 Susivuoret käyvät läheisellä Figarin uimarannalla. Siellähän on täysin autiota, mutta ranta on ihan hyvä. Vesikään ei ole kovin kylmää, mutta Susivuorten uiminen jää tällä erää kahlailuun hiekkarannalla. Vilho tekee pitkällä rantaviivalla kävelylenkkiä. Täälläkin on muutama merimetso ja tässä terävässä lahdessa on myös windsurffareita. 

Rannalla on kuitenkin kiva olla ja paikkahan on hyvin rauhallinen. Korsika on pääosin asumaton ja monelta osin siksi "luonnontilainen" samassa mielessä kuin Suomikin. 

Illalla villisiat nähdää hyvin ennen auringonlaskua ja Vilho saa niistä hyvät videot. Totuus on kuitenkin se, että ne ovat pöheikössä olevassa aitauksessa eli eivät vapaita villejä. Mutta liikkelle ne lähtevät vasta hämärällä. Villisiat ovat ketteriä ja nopeita, kuopiminen kärsälläkin on tehokasta ja siitäkin Vilho saa hyvän videon. 

Pimeä tulee kuuteen mennessä, nyt on aikaa pakkailla ja tässähän on oltukin jo viikko. Pakkaaminen on jotenkin sekä hauskaa, että rasittavaa, mutta aina sitä ehtii viikossakin levittäytyä ja asettautua - sitten aina löytyy joku pakkaamaton tavara ja homma jatkuu.

9.1 Sunnuntaina Sardiniaa vilkaisemassa

 Sääennuste lupasi sunnuntaille kovasti sateita, mutta päivän edetessä sää onkin ihan siedettävä.

Susivuoret ajavat parikymmentä kilometriä etelään päin , kohti Bonifaciota. Siellähän onkin joku juoksutapahtuma käynnissä ja väkeä on paljon koolla. Vilho on julistanut, ettei halua niemikaupungin sumppuihin, joten nyt mennään kaupungin ohi ja pian loppuu asutus korkealla viereisellä niemellä. Kävellään rantajyrkänteille. Täällä on hylättyjä vanhoja kasarmeja ja sitten vielä toimiva armeijan jonkinlainen meriasema. 

Mutta itse jyrkänteillä ei ole mitään muuta kuin 30-40 metriä pudotusta mereen. Bonifacio näkyy tietysti komeasti omalla kalliollaan. Lautta lähtee Sardiniaan ja kulkee pitkään Susivuorten näkökentässä. Sardinia näkyy täältä hyvin suurena hahmona.

Päivä on kotiin palattua rauhallista elämää. Illalla nähdään pellonreunassa muutama villisika, mutta sitten on jo liian pimeää. Sää on epävakaata, mutta paljon ennustettua parempaa.