52. Prinsessa Leonor tarttuu toimeen

Vilhon ensimmäiset aamukahvit Valladolidissa juodaan aamutelkkarin saattelemana.

Espanjan kuninkaalliset ovat perheporukalla pitämässä luentoa perustuslaista, sillä Espanjan parlamentti vahvisti perustuslain tasan 40 vuotta sitten 31.10.  Laki meni vielä kansanäänestykseen Suomen itsenäisyyspäivän aikaan, mutta laki meni kuitenkin läpi.

TV kuvaa juhlavaa tilaisuutta suorana. Uusi, päivitetty perustuslaki teki vuonna 1978 Espanjasta perustuslaillisen monarkian ja laissa oikastiin mm. hieman vanhoja francolaisia kohtia ja toisaalta vähennettiin kuninkaan valtaa.

La Princesa de Asturias eli Asturiaksen prinsessa Leonor tekee tänään ensimmäisen virantoimituksensa ja tuo tehtävä on perustuslain ensimmäisen artiklan lukeminen.

Pikkutyttö suoriutuu juhlakansan, perheensä ja valtavan median edessä tehtävästä hienosti. Iskä eli Espanjan kuningas seisoo vieressä ja muu perhe seuraa työtehtävää ylpeänä eturivistä, erityisesti muoti-ikonina tunnettu äiti, Letizia.

La Princesa de Asturias

51. Iltapäivä Valladolidissa

Lämpötila lienee jossain kahdeksan asteen paikkeilla, sää, kuten on toistettu, on sateista, mutta sinänsä siedettävää.

Keskeistä iltapäivässä on se, että Valladolidin keskustan itäpuolella oleva kakkoskerroksen asunto on kerrassaan viihtyisä, siisti, lämmin ja hyvin varusteltu.  Susivuoret puolestaan ovat piskuisesta matkustelusta ja turisteeraamisesta vähän väsyneitä ja lähteävät pikkuvälipalan jälkeen tietysti kauppaan.

 

Valladolidin sateista katunäkymää.

Valladolid ei ole ihan pikkukylä, täällä asuu metropolialueella sellaiset 300 000 ihmistä ja kaikkiaan kunta-alueella yli puoli miljoonaa.

 

Radan varressa on suurten kerrostalojen kortteleita.  

 Susivuorten lähikatujen taloista osa on huippukuosissa ja osa aikakautensa tuotteita mutta niistä on pidetty huolta ja kämpät asuttavina. Hämmästyttävästi välissä on rappiolle jääneitä ja hylättyjä taloja, joissa ei totisesti asu kukaan. 

Seinänaapurissa voi olla arvokiinteistö, mutta useammallekin kadulle mahtuu purkukuntoa lähestyviä tai sitten vielä toistaiseksi pelastuskelpoisia, komeitakin vanhoja taloja.

50. Valladolidiin pienessä sateessa

Vilhon toimipisteellä maailma näyttää siltä, miltä maantie ja sen pielet milloinkin näyttävät. Reitti Leónista kaakkoiseen pääsuunnassa Valladolidia kohden ei ole mitään erityisen inspiroivaa, aika lailla perusmaaseutua ilman suuria vaihteluilta. Tuulivoimailoita ja maissipeltoja tielle näkyy.

 

Mielenkiintoista maantietä Osornosta lounaaseen.

Sää on nyt aika syksyisen tummaa ja sateista. Valladolidin lähestyessä vaikutelma on teollinen ja tehokas, kaupunki vaikuttaa olevan aika lailla "no bullshit" -seutua. Täällä kulkee rekkaa ja tuotantolaitoksia näkyy. Ajonopeudet ovat kovia jopa raskaalla liikenteellä.

Vilhon rakastama kaupunkikieputus on edessä pikkusateessa. Kaikki menee kuitenkin hyvin ylivarovaiselta Vilholtakin ja niin päästään yksisuuntaiselle uudelle kotikadulle, jossa on taivaan ja Padre Pion lahjana pysähdyssyvennys kolmelle autolle täysin vapaana. Sillä itse kadulla ajorata on pyörätien levyinen ja liikennettä tässäkin sumpussa on.

Asunnon vuokraajan edustaja José onkin jo vastassa. Perillä ollaan.

Susivuoret ovat suorittaneet taktisen lumivetäytymisen Valladolidiin.

49. Palencian Jesús

Sadeajelun kesken roomalaispaikoista Valladolidiin Susivuoret osuvat vahingossa yhdelle matkan mietityistä kohteista.

Palencia, joka on hieman pienempi kaupunki ennen Valladolidia, on saanut kuuluisuutta myös kolossaalisesta Jeesus-patsaastaan

Patsas on vuodelta 1931 ja se on asetettu siunaamaan kaupunkia korkealta mäeltä. Patsas on korkeudeltaan 20 metriä ja sen on suunnitellut palencialainen Victorio Macho – mies joka on myös haudattu patsaan juureen.

Patsaan virallinen nimi on El Cristo del Otero – Monumento al sagrado corazón de Jesús.
"Kummun Jeesus – monumentti Jeesuksen pyhälle sydämelle".

Patsas sijaitsee komealla kummulla, siitä lisänimi.

 

El Cristo del Otero – puhelinkuva maantieltä.

48. Museo de la Villa Romana Olmeda

Sellaiset kuusi kilometriä Vilho ajelee peltojen keskellä ja sitten piskuisessa palencialaiskylässä ennen kuin päästään museolle, joka on sisarkohde VRO:lle eli Olmedan Villa Romanalle.

Kenties joku muu olisi laittanut kourallisen muinaislöytöjä esille rauniovillan yhteyteen, mutta lieneekö kunta päättänyt, että aihetta käsittelevä museo pistetään kylään.

Vilhon mietteet eivät tästä ratkaisusta ole paino- tahi bittikelpoista tekstiä.

Museo sijaitsee entisessä kirkossa sen mainitun noin kuuden kilometrin päässä raunioista Saldañan kylässä. Ihan hieno juttu Vilhon mielestä, mutta Saldaña on yksi helvetin sumppu ja vihonviimeinen peräkylä palencialaisten purojen ja peltojen keskellä. Museolla ei ole parkkipaikkaa ja Vilho tykkää niin kovasti muutaman metrin kaduista, joilla kuitenkin paikallisest vetävät autoillaan kuin skeittaajat puistossa.  Mur!

Vilho saa kuitenkin Sorsan parkkiin ja pikkusateesta päästään pieneen näyttelyyn.

 

Lasinen ja keraaminen kannu. Museo de la Villa Romana Olmeda, Saldaña.

Museohan on siisti, hienosti aseteltu ja henkilökunta on sydämellistä. Näyttelyesineet ovat hyviä, mutta esillä ei ole mitään erityisen ainutlaatuista. Ongelmana lienee se, että Olemedan Villa on aikanaan hävitetty ja vasta sitten unohdettu. Ei maalattuja ruukkuja, ei mitään uutiskynnystä ylittävää, vaikka mukana on hieman myös hautalöytöjä. Taitaapa olla niin, että joko barbaarit tai madridilainen museovirasto on vienyt jo aikoja sitten kaikki kovimmat löydöt täältä.

Mutta eihän näyttelyssä mitään hävettävää ole ja sehän on, mikä parasta, sopivan pieni Susivuorille.

 

Museo de la Villa Romana Olmeda, Saldaña. Museotila on entisessä kirkossa.

47. Leónista roomalaisvillalle: VRO Olmeda

San Mamésin kaupunginosassa sataa, kun Vilho raottaa hotellihuoneen verhoa neloskerroksessa. Nyt pistetään loputkin pillit pussiin, mutta ensin kaksikko käy hotellin mainiolla aamiaisella kaikessa rauhassa.

Hotellista päästään liikkeelle kymmenen maissa ja nyt suunta on Annikin tiedustelemalle roomalaisraunioille Olmedaan.  Tämä suuren villan raunio on aika lailla suoraan lännessä, mutta se sijaitsee sen verran landella, että reitti vie ensin pitkin isompia teitä, sitten todella piskuisia pitäjätason kulkuväyliä.

Rekonstruktiokuva Olmedan roomalaisvillasta.

Susivuoret ovat päivän ensimmäiset asiakkaat ja sateinen valtava parkkipaikka on täysin tyhjä. Villa on viimeisen päälle museoitu ja valtavan hallin suojassa, erinomaisesti opastettu ja tyylikäs. Kaikki tämä luo kontrastia luvalla sanoen aika rähjäisen maalaismiljöön kanssa. 

Paikka on komeasti tuotteistettu ja opasteet sekä esitteet on suunniteltu hienosti. VRO-teksti, jota täällä viljellään, tarkoittaa tietysti Villa Romana la Olmedaa ja Palencian kunta on tehnyt nähtävyydestään sellaisen, että siitä saattaa olla ylpeä. 

***

 Tämä 300-luvulta oleva villa on varmaan suurin yksittäinen roomalaisvilla, missä Vilho on käynyt. Sisilialainen Piazza Armerinan Villa Romana del Casale saattoi olla suurempi, mutta siellä rakennukset olivat kompleksisempia, joten paikan koon hahmottaminen on vaikeampaa.

Tämän retken roomalaisvillat ovat sen sijaan olleet tasamaalla sijainneita suuria ja pohjarakenteeltaan selkeitä rakennuksia, joissa talon koko kiinnittää kyllä huomion mosaiikkien ohella.

Tänään rakennusta mosaiikkeineen suojelee suuri museohalli.

Entisöinti, kaivaminen ja museointi on tehty todella huolella ja tämä on tosissaan käynnin arvoinen, hieno paikka, siitä huolimatta että paikka sijaitsee hieman hevonkuusessa.

 

Metsästysmosaiikki. La Villa Romana La Olmeda. 

Mosaiikkeja on paljon ja ne ovat todella hienoja, kiinnostavia myöhäisen tyylinsä takia. Samoin Vilho on tyytyväinen villan komeaan kylpylään, hienosti näkyviin viemäreihin ja vähän harvinaisempiin nurkissa oleviin kulmikkaisiin torneihin, joista pohjat ovat sentään yhä jäljellä.

Ensimmäinen eläkeläisiä tuova retkibussi on saapunut kohteelle Susivuorten lähtiessä, samoin parkkipaikalta löytyy nyt jo kaksi muuta henkilöautoa.

46. Talvi yllättää Susivuoret

Mennään sen verran eiliseen, että iltapuhteella Susivuoret ovat katsoneet telkkaria ja muitakin säätiedotuksia. Kylmä rintama puskee Atlantilta ja Espanjassa ollaan kerrasta talven kourissa.

Muuten olisi mukavaa, mutta Léon sijaitsee tavallaan viimeisenä etappina etelässä ennen vuoria ja vuorilla on nyt lunta.

Kaksikon varaama "rantaloma" Gijonissa on hieman vaarassa, sillä kylmä rintama on paiskonut heidän ja meren välissä olevaan vuoristoon lumet: Teitä ja sähköjä on poikki, tieliikenteessä tarvittaisiin nelivetoa ja lumiketjuja.

Susivuorten on tehtävä iltamyöhään päätös: Vuoriston yli ei ole asiaa. Lumiriski on liian suuri ja kaatosateitakin on luvassa siinä määrin, että rinneteille ei auta lähteä kokeilemaan kesä-Corsalla.

Onneksi Annikki osaa kieliä ja hän säveltää peruutuksen majapaikkaan rannikolle. Riskinä on saada sakkoa myöhäisestä peruutuksesta, mutta poikkeuksellisessa säässä niitä todellisia riskejä ei voi ottaa.

Siten Susivuoret pysyvät majapaikassaan vielä toisen yön ja koittavat keksiä jotain kesäisempää ilmansuuntaa.