1.2 Mustikkamehua ja matkajuttuja

Kellon tullessa kahdeksan sää onkin yllättävän kirkas. Kevättalven päivistä vielä kovin moni ei ole ollut aurinkoinen, mutta maaliskuun kääntyessä viimeiselle kolmannekselleen sattuu kohdalle komea perjantai.

Vilho on, kuten sanottu, lentokoneessa ja hyvin pian Baltian ja autereisen Riianlahden yllä.

Susivuoret matkaavat Roomaan ja edessä on automatka Italian keskiosiin, ehkä osittain takamaille mutta varmaan myös tunnetuimmillekin paikoille.

Koti-Suomessa eduskuntavaalit odottavat muutaman viikon päässä ja Brexitin laskettu aika osuu suunnilleen samaan syssyyn. Mosambikissa tulvii hirmymyrskyn jälkeen ja lisäksi uutisia hallitsee se, että muutama Boeing-lentokone on pudonnut taivaalta, mahdollisesti lisälaitteiden liian innokkaan toiminnan takia. Jalkapallossa pelataan nyt maaotteluita Euro-karsintojen merkeissä ja niinpä on Suomenkin joukkue matkannut pohjoiseen Italiaan ottamaan mittaa Roberto Mancinin sinipaidoista.

Vilho saa aivan juuri Finnairin mustikkamehua ja pahvinmakuista kahvia, joten huomio on kiinnitettävä nuoreen lentoemäntään. Käytävän toisella puolella on tilattu iso pullo Bollingeria ja muutenkin Rooman-matkalaiset tilaavat hanakasti viiniä tytöiltä. Taitaa monella olla mielessä vain pitkä viikonloppu ja siitä pitää saada kaikki irti.

Aamukahdeksalta Vilholle riittää kuitenkin itsetehty ruisvoileipä ja lentoyhtiön juomien ilmaistarjoilu.

 

Päivänkoiton kirkkautta Riianlahdella

1.1 Pari sanaa vaaleista näin meren yllä

Lentokone, tuo kehityksen airut ja ympäristötuhojen ykkönen, on Vilhon mielestä maanmainio paikka tulevien eduskuntavaalien pohtimiseen.

Vaalien tärkeimmäksi teemaksi ei ole päässyt elintärkeä, välttämätön sote-uudistus, jonka hallitus itkua vääntäen omi kokonaan nimiinsä ja kaatuen loppumetreillään. Ei, Suomessa tähdätään korkeammalle kuin Vilhoa vievä Airbus A321 voi koskaan päästä; Eduskuntavaalien tärkein teema on ilmastonmuutos – siitä ovat media, puolueet ja lakkoilevat koululaiset kaikki liikuttavan yhtä mieltä.

Jähmeänverkkainen Vilho on aivan järkyttynyt: Ympäristöasiat ovat aina olleet hänelle tärkeitä, mutta eipä Susivuori arvannut että Suomi lähtee käskemään planeetan ilmastoa ihan koko poliittisen eliitin ja lainsäädäntövaltansa voimalla.

Ei, sitä Vilho ei arvannut.  Vaikka ilmastonmuutositku onkin aikamme pyhin sakramentti, niin mielessään Vilho tuumii, että nyt kotimaassa ollaan eksytty jo ihan täydellisesti. Keskustelun kulkiessa aiheisiin, jotka ovat ohuita kuin hiilidioksidi, hukkuvat yhteiskunnalliset ydinkysymykset  kokonaan, eikä hallitusohjelmatekeleiden ilmastolupauksista tule hyötymään kukaan muu kuin taitavin sumuttaja. Ja katso: Sumuttajia politiikan kentällä riittää.

Kotimaan maaliskuista rannikkoa

1. Chiantia, syvällisyyksiä, kraatereita ja unohtuneita maakuntia: Vilho Italian keskiosissa

Vilho lähtee Annikkinsa kanssa taas kevätmatkalle, nyt vaihteeksi ja viimeinkin Italiaan.

Löytyykö sieltä maukkaita vihanneksia, täydellinen Chianti-pullo, kiinnostavia kiviröykkiöitä ja rikkaita raunioita? Löytyykö vuoripolkuja, uskomattomia aterioita – löytyykö kissoja, keikareita, konnia ja kaunottaria?

Vilhon on aika laittaa taas monoa vinoon ja huppari tuuleen.
Taas mennään.

70. Paluu: Saderallia lentokentälle

Vilho herättää Annikin viideltä aamulla ja sitten alkaa hieman uninen lähtö hotellista.

Hämmästyttävästi ikkunaverhojen takana maailma on ihan kunnon sateen kourissa ja aurinkohan ei ole edes vielä harkinnut nousemista.

Puolisen tuntia myöhemmin pillit on saatu pussiin ja ihmeen kuivin jaloin kaksikko on autossaan. Vesikeli tekee tien entistäkin pimeämmäksi, joten edessä on taas melko monen liittymän ja kaistanvaihdon ralli kentälle, vaikka matkaa on vain 16 kilometriä.

Autonpalautus käy helposti, sillä toimipisteet eivät ole vielä auenneet. Auto jätetään palautusruutuun ja avaimet palautusboksiin. Sade jatkuu, joten autoparkin katoksesta luikitaan terminaaliin. Onneksi kaksikko selviää tästäkin yllättävän kuivana.

19-päiväinen seikkailu alkaa olla ohi, kun Susivuoret istuvat kahdeksalta lentokoneessa. Aamulento tekee sen, että valoa on kerrankin koko matkalle. Sää on kuitenkin melkoisen pilvinen koko ajan.

Lopulta kotimaatakin näkyy pilvien alta, mutta kirkasta valoa pohjoisessa maassa tuntuu olevan niukalti.

69. Pakkaus ja muita loppupuuhia

Ruokareissunsa jälkeen Susivuoret tankkaavat auton naapurissa olevalla Repsol-asemalla. Vaikka on sunnuntai, niin toisena naapurina oleva supermarketti on auki, joten sieltä saadaan lentoevästä ja Vilholle pakkauskaljaa. Ehditäänpä hotellikin jo maksaa ja juoda myös kahvit baarissa.

Vilho hortoilee lähiseudulla pienen iltakävelyn ja vie kierrätysroskia.

Sitten on vuorossa auto: Vilho käy lampun kanssa läpi kaikki Corsan lattiat ja lokerot ja varmistaa, ettei mitään tavaraa jää. Hän kirjaa nyt jo ajoneuvon käyttöönottopäivän vihkoonsa, samoin ajetun matkan tiedot.

Loppuillan Susivuoret viimeistelevät matkalaukkujaan ja syövät viimeisiä eväsvarastoja. Vilho napsii jalopenatäytteisiä oliiveja ja siemailee olutta. Espanjassa valmistettu kauppaketjun oma anonyymi olut maksaa 0,26 €/tölkki ja illan juomavalikoima koostuu noista nimettömistä juomamerkeistä, joita kaupassa oli useitakin; Vilho on kuitenkin vilkaissut sen verran tölkkejä, että ne sentään ovat paikallista tuotantoa.

Ilta on loppujen lopuksi ihan mukava, pakatessa tulee kerrattua erikoisen kiertomatkan vaiheita yhdessä. Takamaiden kiertue on ollut onnistunut ja hämmästyttävän antoisa, monipuolinenkin.

Vilhosta vaikuttaa aivan siltä, että vaikka reissuja tähän maahan on pian tusinan verran, niin tällä kertaa ollaan kuljettu portista sisään aika toisenlaiseen ja kiinnostavaan Espanjaan,

Trajanuksen kaari, Mérida

68. Etanoita ja suhteellisen paljon elämäniloa: Alcobendas

Alcobendasiin Susivuoret saapuvat ajoissa, sillä päivään ei ole valittu mitään ohjelmaa. Hotelli on suuri ja suhteellisen hieno. Pian majoituttuaan kaksikko lähtee etsimään ruokapaikkaa. Nythän on sunnuntai, joten kaupungin paikoissa on väkeä ja menoa.

Susivuoret päätyvät erääseen suosittuun mesóniin puolivahingossa, mutta saavat kuitenkin kahden hengen pöydän.

Juomatilausten jälkeen pöytään tulee etanoita ja chorizoa öljyisessä tomaattikastikkeessa ihan talon puolesta tapas-annoksena. Nämä herkut syödään tässä maassa hammastikuilla ja toisena työkalupakkina jokaisessa pöydässä on serviettijakelija.

Desibelit espanjalaisessa ruokapaikassa vastaavat suunnilleen hävittäjäkoneen ääntä, sillä kysymys ei ole mistään "puheensorinasta" vaan riemukkaasta ja äänekkäästä keskustelusta ja aivan loputtomasta puuhakkaasta toiminnasta. Väkeä, annoksia ja tarjoilijoita tulee ja menee jatkuvasti, koko ajan tapahtuu.

Myös Susivuorten kanssa mennään espanjalla ja Vilhoakin valistetaan siitä, että annokset ovat sen kokoisia, ettei tarvitse ihan tukkua tapaksia tilailla. Pöytää tulee kuitenkin hyvä annos patatas bravas /aioli  -perunoita ja sitten simpukoita vihannes-pistossa.

Veden, punaviinin ja leipien kanssa kokonaisuus maksaa 13 euroa.

Sinisimpukoita a la El Gran Mesón, Alcobendas.

67. Alcobendas – Madridin kupeeseen

Susivuoret ajavat Alcobendasiin, jota ilkeä voisi kutsua Madridin esikaupungiksi ja sitähän se oikeastaan on – oma oikea kaupunkinsa, kuten tukku muitakin, suurkaupungin ympärillä.

Vilholla on kuula jumissa, sillä hän vietti punaviiniensä kanssa jo edellisen iltana matkan viimeistä iltaa ja hyvästeli rakkaan punaisen juomansa tältä erää. Sinänsä idioottimaisen liikkeen jalo tarkoitus oli rauhoittaa lähtöilta viinittömäksi, sillä edessä on herätys aamuyöllä.

Susivuorten majapaikka Soto del Realissa. Yläkerran kattohuoneisto ja terassi.

 Taakse jää maaseutumaisen rauhallinen, sympaattinen pikkukaupunki Soto del Real, joka on ihan Madridin kupeessa mutta selvästi irti pääkaupungin rasitteista. 

Näin jälleen katsotaan sängyn alle, availlaan kaappien ovia ja tunnustellaan taskuista kännykät ja lompakot.  Avaimet palautuslaatikkoon ja kaikki Susimobiiliin: Maantielle.