59. Segovian akvedukti

Susivuoret saapuvat Segoviaan joskus puoliltapäivin. Tänne on tänään saapunut moni muukin, sillä kansallinen vapaapäivä hienossa säässä on pistänyt ihmiset liikkeelle.

Segovia on täydellinen päivämatkakohde vaikkapa Madridista, sillä lähellähän roomalaiskaupunki on.

Kadunvarret ovat aivan täynnä autoja, joten Vilho ajelee aika kauas historiallisesta keskustasta ja saa auton parkkiin eräällä asuinalueella ihan tavattomassa rinteessä.

Nyt päästään katsomaan akveduktia, joka saattaa olla hienoimpia säilyneistä roomalaisaikaisista, ainakin varmaan Top 3 -kohde. Susivuorten meininki Segoviassa on se, että muuta täällä ei turisteerata, vaan matka jatkuu ilman kirkkokierroksia.

 

Acueducto de Segovia

Segovian akvedukti on aivan keskustassa ja se on säilynyt hienosti. Vilho tuumii, että roomalaisten taidonnäyte lienee kestänyt niin hyvin ennen kaikkea hyvän kiviaineksensa takia.

Akveduktin rakennusmääräyksen antoi ilmeisesti keisari Domitianus ja työ valmistui joko vuonna 98 tai 112 jKr.

***

 
Susivuoret kuvaavat muiden sankareiden ohella akveduktia tietysti järjettömän paljon kaikilla välineillään. Päivä on hyvin kirkas, joten kuvaamisessa on omat haasteensa ja omat ilonsa.

Kaksikko kulkee ylämäkeen, aina säilyneen akveduktin alkupäähän. Rakennelma mataloituu mäen noustessa, mutta sitä ennen se tekee kaksi miltei 90 asteen käännöstä. Sen verran Vilho alkumetreillä kurottautuu rakennelman päälle, että hän näkee vesiuoman edelleen olevan tallessa siltarakenteen päällä. Suunnon vuoristokello kertoo, että korkeutta on sellaiset 1030 metriä. Takavuosina tuli tuskin mieleen, että Segovia on kilometrin korkeudessa.

Vilho on taas tohkeissaan  kuin pikkupoika. Hänen mittarissaan akvedukti on aivan kärkisijoilla kaikista maailman rakennelmista. Niin,  ne kaksi muuta kehuttua akveduktia ovat ranskalaisten Pont Du Gard ja Itä-Espanjassa sijaitseva Tarragonan akvedukti.

Acueducto de Segovia. Roomalaista kivityötä ja kaarirakennetta.

58. Männikkö matkalla Valladolidista etelään

Portillo, Cuéllar – paikkakuntia ja maantietä ja kaikkiaan maaseutua. Sitten tiellä Madridia kohden saavutaan männikköön tahi pinjametsään.

Tie on vienyt tasankojen ja viljapeltojen kautta pääsuunalle etelään. Nyt nähdään kunnon pinjamännikköä ja Susivuoret iloitsevat siitä, että päivä on kirkas ja aurinkoinen.

Pian edessä on legendaarinen Segovia.

Pikkuisen hölmöille Susivuorille Segovia on tuttu noin kymmenen vuoden takaa, sillä maatakiertävä kaksikko ei muista millään minä vuonna takavuosina kuukausi vietettiin Madridissa, pienessä ullakkokämpässä.

Silloin pariskunta kävi Segoviassa bussilla  ja paikan akvedukti on muodostunut Susivuorille melkoiseksi virstanpylvääksi.

57. Madrid Calling – Valladolid jää taakse

Vilho herää aamuyöllä elämänsä vähiin murheisiin.ja aikansa niitä pureskeltuaan hän lähtee suihkuun. Annikki katselee jo padiaan joten Vilho uskaltuu ylös.

Vedenkeitin, tortilla, leivät ja Don Simon -appelsiinimehua (hedelmälihalla). Kahvia, avattuja tapparelli-ikkunasuojia ja verhojen raosta katseltua harmaata aamua, jo tuttua katua.
Latureita, laitteita niistä irti ja muutama vielä kiinni hetkeksi valtion verkkoon, aivan samalla tavalla kuin sielu tarrautuu lähtöpaikkaan viimeiseksi hetkiksi.

Parisataa majoitetta aiemmin Vilho olisi voinut hämmästellä lähtöpäivän sanatonta yhteistyötä Annikin kanssa. mutta nyt hän ei hämmästele heidän täysin erillistä, koordinoitua yhteistoimintaansa lainkaan. Ei, Vilho ei hämmästele sitä lainkaan, hän on vain kiitollinen Annikille siitä, että kaikki on mahdollista. Tässä joukkueessa Vilho on – voitteko kuvitella – brasilialainen hyökkäyskalusto, joka tuulettaa maalejaan lapsellisella tavalla. Vilhon puuhat ovat tulosta Annikin taustalla olevasta rankasta maalivahtitoiminnasta, tiukasta puolustamisesta ja täysijärkisestä keskikenttätyöstä.

***

Viltsu vie ensimmäiset kassit autolle ja miettii, mitä ihmettä majoittaja on tarkoittanut annetulla ajo-ohjeella. Sitä Vilho ei koskaan ymmärrrä, sillä vaikka talli on eri kadulla ja toisessa talossa, niin ajo-ohjeessa asunnolle tai talliin ei ole mitään järkeä. Mennään hämäläisellä perusymmärryksellä, joten Vilho availee tallin ovet ja iskee autonsa kadulle. Muutaman yksisuuntaisen jälkeen ollaan asunnon edessä.

Sitten lastataan. Ollaan vieraassa kaupungissa muukalaisena ja aina pakomatkalla, vieraan pellin sisällä. Vilho katsoo vaimoaan – ollaan valmiit: Käynnistetään koneet ja lähdetään vauhditta kohti Madridia.

56. Rabo de Toro eli miten salaatti-Susivuori lankeaa liharuokiin

Illalla Annikki saa Susivuoret liikkelle ja erääseen lukemattomista ravintoloista kaupungissa.

Valladolidissakin väki tulee todella myöhään syömään ja kahdeksalta kaksikkomme on ensimmäinen vieras pöytäliinapuolella. Seinänä takana baari on Vilhon mielestä jo aika lailla täynnä, mutta reilun tunnin päästä väkeä on kaksinverroin ja kaikki viihtyvät.

 

Vihannes-Vilho syö  mielellään liharuokia, eritysesti pitkään kypsytettyjä lihapatoja ja vastaavia, sillä niitä hän yrittää itsekin kotona tehdä.

Espanjassa tarjolla on usein Rabo de Toroa – häränhäntää. Luuta siinä annoksessa on suurin osa, mutta ympärillä oleva liha on pitkän kypsytyksen tuote ja maukasta ja mureaa. Vilho sijoittaa 13 euroa valintaansa ja on todella tyytyväinen. Lautasella annos näyttää mutkattomalta kotiruualta, mutta tässä on nyt ihan toiset tarkoitukset mielessä kuin asettelulla koreilu. Huippuruokaa, tuumii Vilho.

Onhan talon punaviinikin Susivuoren mieleen; Valladolidin lähialueelta sekin ja nuorta viiniä, joka ei ole tammessa kypsynyt. Tällaisia mehukkaita espanjalaisviinejä ei Suomeen kulkeudu vaan kotimaassa saa lähinnä vanhoja, tynnyrissä viihtyneitä suuria nimikkeitä.

55. Kohti pyhäinpäivää Valldolidissa: Halloweenia ja kukkakimppuja

Kadulla liikkuu paljon mummoja ja rouvia kukkakimppujen kanssa, kaikki valmistautuvat pyhäinpäivän haudoilla käymiseen.

Nuorempi väki hankkii halloweenvarusteita, asuja ja rekvisiittaa. Erityisesti teinitytöt ovat asialle vihkiytyneitä, teinipojat ovat puolestaan vihkiytyneet teinityttöjen seurailemiseen.

Kaikki hommaavat hyvää ruokaa ja juomaa.

Perhe ja tuttavat ovat espanjalaisilla aina fokuksessa, pyhäinpäivänä myös edesmenneet sukulaiset.

Ja iltasella suosituimmat baarit täyttyvät ihmisistä, lasillista ja tapasta hakevista pariskunnista ja ystävistä, perheistä. Erityisesti tänään keskiviikkona, sillä edessä on torstain vapaapäivä.

 

 Hyvät baarit ovat kaikkialla maassa valoja yössä, tässä yksi niistä.

54. Kohti pyhäinpäivää Valldolidissa: Kaupoista

Pyhäinpäivä on katolisissa maissa 1.11. ja se on siinä mihin kalenteri sen pistää. Nyt päivä sattuu torstaihin ja se tarkoittaa sitä, että kaupat ovat kiinni ja ihmiset vapailla.

Susivuoret valmistautuvat vapaapäivään tietysti käymällä kaupassa ja pitäähän sitä taas pakata, sillä Valladolidin episodi on vain kaksi yötä ja sitten mennään taas maantielle.

Tylsät supermarketit eivät ole Susivuorille tylsiä, mutta kyllähän ne pikkukaupat täällä ovat kiinnostavia ja niitä on kaikkialla, eikä niiden elinvoima ole uupumassa.

 

Paulan hedelmä- ja vihanneskauppa, Valladolid 

Kauppakassejaan ja vesipullojaan kantaessaan Vilho miettii, että jonain päivänä hän siirtyy kokonaan kulmakauppojen käyttäjäksi ja käy supermarketeissa vain mausteeksi. Olkoonkin että rakkaat supermarketitkin ovat kyllä melkoisen upeita liha- ja kalatiskeineen ja hämmentävine valikoimineen. Mutta kaiken täällä saisi helposti myös korttelin kulmilta pikkuliikkeistä.

53. Katedraalilla käväisemässä: Valladolid

Päivä on pilvinen ja pikkusateinen, mutta Espanjan mittakaavassa Valladolidissa on oikeastaan hyvä sää. Pohjoisessa tulee lunta, rannikolla vettä ja siellä täällä sää on kohtuullinen sisämaassa, kunhan ei olla liian korkealla.

Valladolid on ollut Susivuorille askel kohti Madridia ja ennen kaikkea korvaava kaupunki rannikon majoituspaikoille. Täältä ei ole siis haettu mitään erityisen ihmeellistä, vaan kohdalle sattui mukava ja sopiva asunto.

Kaupungissa on kiva kävellä, mutta sellainen verrattain mutkaton bisnesmeininki paikassa jatkuu.

Ydinalueella on kirkkoja miltei tuhkatiheässä, mutta mitään idylliä ei varsinaisesti vastaan tule.

 

Valladolidin katedraali

Katedraali ei välttämättä ole merkittävin kaupungin rakennuksista, mutta pitäähän se katsastaa. Susivuorten kaupunkikierros on todella pintapuolinen ja pääasiassa liikkellä ollaan virkistysmielessä.


Katedraalin takaosat ovat eri aikakausilta ja osa talosta on yhä kesken. Nykytilassaan mökki on jokseenkin käsittämätön kokonaisuus:

Valladolidin katedraalin peräpäätä

Susivuoret käyvät vielä Plaza Mayorilla, joka toki on komea paikka. Heitä vetää kuitenkin puoleensa enemmän läheinen El Corte Inglés -tavaratalo. Sinne onkin helppo paeta, sillä puuhakkaassa Valladolidissa tapahtuu ja aukiollakin on helvetinmoinen sirkkelin tai jonkin muun työkoneen ääni. 

Mutta suuressa tavaratalossa alkaa homma taas sujua.

 

Plaza Mayor de Valladolid