14. Spanish steps, pylväitä, Trevi ja mitä näitä on eli Vilho tekee kaupunkikierroksen

 Jalat vievät taas Vatikaaniin ja Pietarinkirkolla on messut menossa, uusi paavi siellä puhuu, sen Vilho näkee skriiniltä ja päättää, että nyt on nähty nykyinenkin paavi Leo.

Vilho jatkaa Augustinuksen Rauhanalttarille, Ara Pacis on se latinaksi. Täällä tulee useinkin käytyä, myös marathonilla. Res Gestae on kaiverrettu rakennuksen seinään kertomaan ensimmäisen suuren keisarin tekemisistä. Vieressä oleva samaisen herra Octavianuksen mausoleumi on edelleen remontissa, Vilho kuvaa sitä taas aidan yli. Täältä näkee pian jo Piazza Popololle ja sen obeliskille, mutta Vilho kävelee kohti Espanjalaisia portaita.  Tästäkin on tullut taas juostua, mutta nyt on aikaa katsella kuuluisaa suihkulähdettä, portaita, obeliskia ja ranskalaista kirkkoa. 

Paikka on oikeammin Piazza di Spagna ja suihkulähde Fontana della Barcaccia. Espanjalaisten portaiden paikallinen nimi on Scalinata di Trinità dei Monti. Portaiden yläpäässä oleva kirkko on tämä maininnut Trinità dei Monti  ja symmetriset, kiertävät barokkiportaat ovat yksi Rooman suurista nähtävyyksistä. Nämä nähtävyydet ovat turistien suosiossa toki kauneuden takia, mutta tietysti siksi, että portailla roikkuminen ja meluaminen eivät edellytä mitään erityistaitoja. Olkoonkin ettei sellaisessa mitään vikaa ole. 

Tänään tuulee navakasti, puuskaisesti. Vilho jatkaa kulkuaan komealle Immacolata concezione -pylväälle, joka on hengeltään antiikkinen, vaikka onkin 1800-luvulta. Mutta itse pylväs on tosiaan antiikkinen, löydetty sopivasti 1700-luvulla ja pistetty sittemmin kierrätykseen.  

Vilhon tie vie Fontana di Treville. Tämä lienee Rooman tunnetuin suihkulähde ja jonkinlainen koko kaupungin symboli Colosseumin kanssa. Tänä vuonna paikkaan on laitettu pääsymaksu, mutta se koskee vain veden ääreen pääsemistä ja itse allas on alatasossa, ylempää näkee ihan hyvin. Väkeä on paljon ja vahteja altaalla on puolitusinaa viheltämässä, jos joku menee liian lähelle. Rooman melutaso on hyvin korkea ja yleensä kun jotain yritetään tehdä, melutaso nousee entisestään. 

Suihkulähde on valmistunut 1762 ja komeahan se on, suuri ja vaalean kivensä takia näyttävä.  Vilho ei ole tässä vuosiin pistäytynyt, mielessä olisi että marathon olisi joku vuosi sitten painellut likeltä ohi. 

Vilho palaa kodin suuntaan aika monen muun monumentin kautta, esimerkiksi Marcus Aureliuksen suuren pylvään ohi. Lopulta on edessä Tiberin tuttu ylitys ja vähemmän pittoreski alikulkutunneli kodin puolelle vuorta.

Annikkikin on palannut näyttelyreissultaan ja asunnolla syödään välipalaa. Vilho ei jaksa lähteä enää minnekään. Kierros turistikuhinassa on ollut hyvä, mutta jalat alkavat olla aika sohjona, koska joka päivä askeleita tulee selvästi yli kymmenentuhatta.

Iltapäivällä Viltsu tekee silti täsmäkeikan Eurospin-kauppaan ja käy sitten huolellisesti pesulla ja alkaa kerätä voimiaan. Ohjelmassa on monenlaista pikkuaskaretta ja paperihommaa. Susivuori myös kokoaa itseään, tässä vaiheessa lomaa on hyvä katsoa vähän peiliin ja miettiä vielä mitä voisi ja ehkä pitäisi tehdä. 

Vilho katsoo paikallisesta Yle Areenasta eli RaiPlay:ltä telkkarista paikallista hyvää dokumenttia keisareista. Tässä tarinaa kerrotaan hyvin paljon tapahtumapaikoilla eli raunioilla. Tiberiuksesta Caprilla, Hadrianuksesta Tivolissa ja parista muusta näillä nurkilla ja noilla tunnetuimmilla raunioilla, mutta ehditään sitä Ostia Anticaankin. Paljon tuttuja paikkoja ja ihan asiallista materiaalia muutenkin. 

Illalla katsotaan italialaisen romaanikirjailijan mukaan tehtyä tv-elokuvaa tai saattaapa tuo olla sarjakin. Tiberiuksen erikoisasiamies lähtee selvittämään Jeesuksen kuolemaa Palestiinaan. Annikille tämä draama ei kelpaa, mutta Vilho huomattaa saapuvasta Pääsiäisestä ja yrittää pitää sarjan puolta. 

** 

Ennen yötä saadaa myös aikaiseksi sähkökatko ja käyttöä otsalampuille. Ovensuun yksinkertaisessa sähkötaulussa kaikki on kunnossa ja Vilho kiertää lamppunsa kanssa koko huushollin, mutta mitään järkevää lisätaulua tai kytkintä ei löydy. 

Seuraavaksi pitää mennä rappuun. Kerroksessa ei ole mitään sopivaa. Vilho seikkailee alas ja tietysti tässä vaiheessa on jo pitkään ollut selvillä, että naapureilla on virtaa, samoin rapussa. 

Varsinaista kellaria ei tunnu olevan joten Viho tutkii aulan luukkuja. Ensimmäiset kytkentään viittaavat boksit ovat itse rapun ja aulan sähköihin. Sitten kerrasta Vilho avaa oikean suurista paneeliovista ja huomaa kivasti numeroidut sähkömittarit kytkimineen. Kolmekakkosen vipu on alhaalla ja Viltsu sen palauttaa. Tätä ennen muuten oli oma hommansa selvittää asunnon numero, sillä ovissahan ei mitään yleensä lue, nimet ovat jos ovat pienellä ovikellon paikkeilla. Vilho huomaa, että yläkarmeissa on numerot ja tajuaa asuvansa 32:ssa.

Asunnolla ovat virrat palanneet ja valot sekä muut tarpeelliset toimivat taas. 

** 

Kova tuuli Italiassa ja Roomassakin jatkuu, mutta Vilho nukkuu nyt pitkän yön ja voimat palautuvat vähitellen. Jalat eivät kyllä kamalasti kohene, mutta Vilho on kokenut ravihevonen ja 10 000 askelta pitää saada että hän edes herää.  

13. Parco degli Acquedotti ja yksi murheellinen pallopeli

 Eletään tiistaita ja Susivuoret ajavat jälleen metrolla hyvin pitkälle. Nyt ollaan jo lähellä Rooman Cinecittàa, Italian Hollywoodia. Täältä, melkein linjan päästä pääsee akveduktipuistoon. On mukava liikkua tällä laajalla viheralueella, joka ei ole kovin kaukana tutusta Via Appiasta. Appian tie on kuitenkin junanradan toisella puolella ja täällä on parista akveduktista jäljellä melkoiset pätkät. 

Susivuorten eväsretken tarkoitus oli leirittää hieman ja piirrellä, mutta tänään on todella kova tuuli, eikä mistään piirtotauosta ole puhettakaan. Täällä kulkee myös kiva puro ja taukoa pidetään pienen vesiputouksen äärellä. Luonto on jo vehreää ja kevät pitkällä. Myös lehmähaikaroita nähdään ja komea tuulihaukka ilmassa ja puussa.  

Seikkailu akveduktipuistossa alkaa olla ohi ja sitten ajellaan metrolla melkein taas koko linja läpi. Asunnolla pidetään puuhakasta lepopäivää ja Vilhokin kirjoittelee ahkerasti. 

Illalla on peli Bosnia-Italia. 

Pelataan MM-kisapaikasta ja Italian saama maali tuo vaikutelman siitä, että kisoihin mennään. Mutta sitten tulee onneton punainen kortti ja alkaa peruuttelu. Melkoisen sekavasta tilanteesta Bosnia tasoittaa ja pelataan jatko-ottelu. Sitten pahamaineiset rangaistuspotkut ja Italia söhlää kisapaikkansa. Tämä on tietysti ihan puhdas katastrofi. Gattuson vetämä maajoukko on pelannut hyvin, merkit ovat olleet positiivisia, mutta eivätpä tähdet olleet lainkaan kohdallaan. Tämäkin vielä, miettii Vilho. 

12. Per un Caravaggio in più eli miten Susivuoret lähtevät taidenäyttelyyn

 Susivuoret kulkevat jalkaväkimuseossa. Paikka on suosittu taidenäyttelytila ja vaikka pihalla on muutama pieni tykki ja naamioverkkoa siellä tai täällä, nyt ei olla sodan asialla. 

Ei olla kaukana Lateraanista, mutta lähin kuuluisa kirkko on kuitenkin Jerusalemin Pyhän Ristin kirkko. Siellä on pyhän ristin kappaleita ja taidettakin löytyy. Mutta Susivuoret ovat viereisessä pikkumuseossa katsomassa kahta melko pientä taidenäyttelyä. Liput maksavat 20 €. Hinta on kova, mutta niin on nykyään tapana. Ja näyttelyitä on kuitenkin kaksi erilaista.

Ensimmäisessä näyttelyssä Susivuoret ovat autaasti aivan kaksin. Täällä on Caravaggion "koulukuntaan" luettavia teoksia, tauluja joissa on kierrätetty mestarin aiheita tai ajatuksia. Tauluja ei ole kuin varmaan parikymmentä.

Koko homman hitti on L'incredulità di San Tommaso - mestarin alkuperäisteos yksityiskokoelmasta. San Tommaso on apostoliporukan epäilevä Tuomas ja maalauksessa hän työntää sormensa Kristuksen kyljen haavaan. 

 

Ottamatta pois muilta taiteiljoilta mitään, taulun taso on aivan muuta kuin esillä olevien muiden yrittäjien. Ja kyllä: Susivuoret ovat valmiita menemään yhden Caravaggion takia taidenäyttelyyn.

Toisessa siivessä oleva näyttely on kokonaan Henri Matissea. Ranskalaisen taiteilijan viimeisiä vuosia tässä käsitellään ja esillä on aika paljon litografiaa ja muuta sellaista, mitä sairas mies pystyi vielä korkeassa iässä tekemään. Vilholle vaikuttavampia ovat muutamat piirrokset; ne ovat erittäin yksinkertaisia mutta ilmaisuvoimaisia. Viivojen määrä harvoin ratkaisee, oikeat taiteilijat vaan osaavat vetää ne muutamat oikeat viivat. Monet Matissen töistä ovat täällä kuin lasten saksilla tekemiä värikkäitä paperileikkauksia. Mutta näissä on sama taito kuin maalauksissa tai piirroksissa. Vilho mietti hetken sitä, että vanha mestari kuoli vasta 1954 Nizzassa. Susivuoret ovat hänen museossaan tuolla käyneetkin.

Taiteesta virkistynyt Vilho pyörii vielä Annikin kanssa mainitulla kirkolla. Täällä on kuitenkin erään Massimon hautajaiset ja turisteeraminen tuntuu arkkujuhlien aikana typerältä. Ruumisauto on muuten erityisen komea, se onkin Maserati. 

Susivuorten pyöriminen ulottuu läheiselle instrumenttimuseolle ja pian käy ilmi, että täällä on melkein vaihtoehtoinen Rooman muinaiskeskusta, on rataa ja hienoa villaa. Täällä on iso kaupunginmuuri, johon on integroitu ristinkirkon vieressä oleva amfiteatteri. Teatteri on valitettavasti suljettu ja toiminut lähinnä munkkien kasvimaana. Läheltä löytyy myös massiivinen kaupunginportti Porta Maggiore. Täällä on kova liikenne ja paljon perin roomalaista melua. 

Palataan metrolla. Vilho käy kaupan kautta ja kotona ollaan jo hyvissä ajoin iltapäivällä