1.1 Lentoasema ja muita matkailuun tarvittavia juttuja

Ensimmäisenä matkapäivänä Vilho on lomalla ja kotona meno on rauhallista. Nyt voi nukkua jopa yhdeksään asti. Asunnolla tehdään viimeistelytoimenpiteet sekä pakkauksille että asunnolle.     Vilhon kesäpuutarhan idätykset ja taimitouhut ovat jo hyvällä mallilla, nyt vaan toivotaan, että minikasvihuoneissa taimet kestävät paluuseen asti. Annikki kantaa nyt päävastuun asunnon pistämisestä reilaan, Vilho on kenties häärännyt enemmän aiemmat päivät siivouksen parissa.

Kaikki on valmista. Päivä on tyyni, asteita on kenties nollasta kahteen ja vaikka sää ei ole huono, on harmaata.

Lentokentälle pääsee sen verran helposti, että Vilho lähtee kun on valmis ja Annikki tulee perässä seuraavalla tai sitä seuraavalla junalla, noitahan taitaa mennä kymmenen minuutin välein.

Vilho lähtee kävelemään kotoaan kello 1200.

Tuntia myöhemmin Vilho on jo jättänyt laukkunsa itsepalvelupisteellä ja on tikettien kanssa odottamassa Annikkia, joka saapuu 1319.

Tänään missään ei ole ruuhkia, kaikki sujuu helposti ja taitaa olla eräs helpoimmista ja nopeimmista turvatarkastuksista, sillä tarkastukseen pääsee heti ja useampi linja on kokonaan vapaana.

Niinpä Susivuoret leirityvät pian tutulle paikalle heti turvan jälkeen joskus 1330 maissa ja syövät eväitä, täyttävät vesipullojaan.

Vilholla on aikaa pohtia ja ajatukset ovat tänään matkailussa ja siihen liittyvissä havainnoissa. Matkan alkuvaiheen tunnelmat pitää käyttää hyväkseen ja maistella niitä kuin hienoa viiniä. Jokaisessa vaiheessa on omat tunnelmansa, eikä niitä myöhemmin niin vain tavoita. 

Portilla Susivuoret eivät ole erityisen innostuneita siitä, että hyvin pian käy ilmi, että kone tulee olemaan hieman myöhässä ja syy on oletettavasti silmien edessä. Nimittäin ihan ihkaelävä huoltomies oranssine takkeinen touhuaa jotain Airbus 319:n ohjaamossa. Samainen virtuoosi tulee kohta ulos putkesta tai oikeastaan sen tyven sivuovesta ja menee autolle etsimään varaosia. Aluksi ei palaa tunnu löytyvän, mutta ohjaamon puolelta sitten ilmeisesti. Vilho tietysti koko ajan väittää Annikille, että nyt etsitään jeesusteippiä, jolla kone saadaan fixattua, mutta jotain pienempää huolto löytää ja vie ohjaamoon. Hetken päästä peräti kaksi huoltomiestä oransseissa takeissaan poistuu koneesta, nousee autoonsa ja ajaa tiehensä. Tilanne on selvästi hallussa ja viivytys on edelleen vain muutamien minuuttien luokkaa, kun kenttäkaarinat kuuluttavat ykkösryhmää lippukarsinoille.

Susivuorten kollektiivisessa traumavarastossa ovat tuoreena tammikuun lentojen peruutukset ja siirrot, eikä talven jälkeen toleranssia helposti löydy suuremmille mutkistumisille.

Supliikkimies on koneen suomalainen kapteeni ja vekkulien juttujen seassa hän on myös suomalaisen asiallinen, ja kertoo huollon syyn: ilmastoinnissa on ollut ongelmaa ja sitä on korjattu. Ongelmalla ei kuitenkaan ole minkäänlaista turvallisuusvaikutusta - tämä tulee kapteenin tarinassa selväksi.  

Mutta pian päästäänkin koneeseen ja kone täyttyy aika helposti ja Susivuoret ampaisevat sisäkaarteesta ja eri riveiltä taivaalle kello 1549. Suuntana on jälleen Rooma.

0. Jokaisena kevättalvena

 Jokaisena kevättalvena jalkakäytävät täyttyvät hiekotussorasta ja joka kerta soraa on täsmälleen sama määrä, hiekanjyvän tarkkuudella. Sulava lumi luo kulkuväylillä tummia tahroja aina samoihin paikkoihin ja lumikasat hupenevat joka kevät samaa tahtia. Taivas on päivisin määrittelemättömän vaaleanharmaa, mutta Pohjolassa jokainen tunnistaa tuon värin. Tuon taivaan nähtyään jokainen Pohjolassa kevättalven alkaneen, ajanjakson, joka kertoo pohjoisen ihmisille aukottomasti sen, että talvi tullaan lopulta voittamaan, vaikka siihen meneekin vielä kauan. Joka vuosi kevättalven alkamisesta menee täsmälleen 75 päivää siihen hetkeen, kun kevät lopulta saapuu. Sen päivän koittaessa jokainen tietää, että kesä tulee, sen voi tuntea kaikilla aisteillaan.

Myöhemmin kesäkuussa, suvi saapuu yhtä kaikkivoipana kuin aina. Kesä saapuu vihreänä ja valoisana, lämmön ja kasvun voittokautena. Alkukesällä pohjoisen kevään hullu riehakkuus muuttuu asteittain kesän huumaksi. Ja silloin ihmiset Pohjolassa tietävät: Kesä ei pääty koskaan eikä talvea tule enää ikinä.

***

Vilhon talvi ja kevättalvi menee töissä, treenatessa ja jonkinlaisessa kurinalaisessa perusleirissä. Talvi on Vilholle duuni, joka pitää hoitaa. Parhaiten se menee pysymällä liikkeessä, väsymällä, treenaamalla, syömällä ja nukkumalla. Mutta on pakko olla jotain tavoitteita ja pelisääntöjä. Vilholla pitää olla harjoituskuri, joka vie miltei joka päivä kuntosalille edes tuokioksi.

Elämäntapaopit korostavat sitä, miten pitää elää joka päivä, eikä vain odottaa aina jotain. Vilho odottaa aina matkoja ja muita erilaisia päivämääriä ja virstanpylväitä. Silti arkikin on oikein siedettävää, mutta arki on arkea ja tavalliset viikonloput vain viikonloppuja. Valitettavasti erilaiset opit eivät ole Vilhoamme muuttaneet, hän laskee päiviä seuraavaan reissuunsa ja valmistautuu siihen antaumuksella.

Nyt matka on taas käsillä, samoin käsillä on kevättalvi täysimääräisenä. Talvi on ollut kunnollinen, kerran tullut lumi on pysynyt ja nyt se lähtee kerralla, pelloilta se on jo poissa ja miltei täysin muualtakin. Eletään maaliskuun viimeistä kolmannesta. Taivaat pitää harmaina nollakeli, joka kuitenkin hitaasti syö loppuja lumia ja puskee toisinaan kaupungin ilmaan vaikuttavan sumun. Päivät ovat jo kuitenkin huomattavan pitkiä ja valoisia. Mutta kevääseen menee aikaa, siksi jälleen kerran Susivuoret lähtevät sitä vastaan etelään.